Kilpirauhanen on pieni perhosen muotoinen umpirauhanen, joka sijaitsee kaulan tyvessä. Sillä on keskeinen rooli aineenvaihdunnan, energiantuotannon ja yleisen terveyden säätelyssä. Kilpirauhashormonit, pääasiassa tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3), vaikuttavat lähes kaikkiin elimistön soluihin. Kun kilpirauhasen toiminta on epätasapainossa, se voi johtaa moniin oireisiin ja terveysongelmiin, kuten väsymykseen, painonmuutoksiin, mielialahäiriöihin ja aineenvaihdunnan häiriöihin. Tässä kattavassa oppaassa annetaan endokrinologisia ja funktionaalisen lääketieteen näkökulmista toimivia näkökulmia kilpirauhashormoniterveyden optimoimiseksi.
HUOM: Artikkeli on tarkoitettu kansainväliseksi itseopiskeluoppaaksi. Se ei korvaa tai tarjoa lääketieteellistä neuvoa tai hoitoa. Älä aloita mitään lisäravinnetta tai yrttiä ensin arvioimatta mahdolliset interaktiot lääkeaineiden kanssa. Keskustele kilpirauhassairauksien hoidosta aina lääkärisi kanssa. Artikkeli on käännetty alkuperäisestä englanninkielisestä tekstistä automaattisesti suomeksi.
Kilpirauhasen toiminnan ymmärtäminen
Negatiivinen palautesilmukka eli järjestelmä säätelee tiukasti kilpirauhashormonien tuotantoa. Aivoissa sijaitseva hypotalamus erittää hormonia (TRH), joka stimuloi aivolisäkettä erittämään kilpirauhasta stimuloivaa tyreotropiinia (TSH). Tämä stimuloi kilpirauhashormonien synteesiä, jodin sitoutumista ja T3:n ja T4:n vapautumista verenkiertoon. Kun näiden hormonien eritys täyttää elimistön tarpeet, ne lähettävät signaaleja takaisin hypotalamukseen ja aivolisäkkeeseen vähentäen TSH:n ja tyrotropiinia vapauttavan hormonin (TRH) tuotantoa.
Tätä säätelyjärjestelmää kutsutaan hypotalamus-aivolisäke-kilpirauhanen-akseliksi (HPT-akseli). Tämä säätelyjärjestelmä voi häiriintyä joissakin tapauksissa, kuten kroonisissa sairauksissa ja infektioissa. Kun jodin saanti ravinnosta on riittävää, säätely on yleensä tasapainossa. Jodin puutteen aiheuttamat jatkuvasti koholla olevat TSH-tasot voivat johtaa kilpirauhasen suurentumiseen (struuma). Kilpirauhashormonit vaikuttavat eri kudoksiin kilpirauhasreseptorien (TR) kautta.(1-2) Katso alla oleva kuva.
Yleiset kilpirauhashäiriöt
Kilpirauhasen vajaatoiminta:
Kilpirauhasen vajaatoiminnalle on ominaista riittämätön kilpirauhashormonituotanto. Yleisiä syitä ovat Hashimoton tauti (autoimmuuni kilpirauhasen tulehdusairaus), jodin puute ja tietyt lääkkeet. Myös altistuminen erilaisille myrkyille voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Krooninen stressi voi monissa tapauksissa johtaa kilpirauhasen toiminnan heikkenemiseen. Joissakin tapauksissa kilpirauhasen vajaatoiminta johtuu kilpirauhasen ulkopuolisesta sairausoireyhtymästä (NTIS). Oireita ovat muun muassa väsymys, painonnousu, kylmäintoleranssi ja masennus.(3-4)
Kilpirauhasen liikatoiminta:
Kilpirauhasen liikatoimintaan liittyy kilpirauhashormonien ylituotanto. Syitä ovat muun muassa Gravesin tauti, kilpirauhasen kyhmyt ja kilpirauhasen tulehdus. Oireita voivat olla laihtuminen, ahdistuneisuus ja nopea syke. Muita oireita ovat lämpöintoleranssi, käsien vapina ja univaikeudet. Hoitona voi olla lääkitys hormonitasojen hallitsemiseksi, radioaktiivinen jodi tai leikkaus.(5)
Kilpirauhasen kyhmyt ja syöpä:
Kilpirauhasen kyhmyt ovat kasvaimia kilpirauhasessa. Vaikka jotkut niistä voivat tuottaa liikaa hormoneja, monet kyhmyt ovat hyvänlaatuisia eivätkä aiheuta merkittäviä ongelmia. Tietyt kyhmyt voivat olla pahanlaatuisia, mikä viittaa kilpirauhassyöpään. Hoitona on usein leikkaus, radioaktiivinen jodi tai kohdennetut hoidot. Varhainen toteaminen ja arviointi ovat tärkeitä tehokkaan hoidon ohjaamiseksi.(6)
JODI JA KILPIRAUHASHORMONIT
Jodia tarvitaan erityisesti kilpirauhashormonien synteesiin. Sillä on myös tärkeä tehtävä normaalin kasvun ja hermoston kehityksen edistämisessä sekä aineenvaihdunnassa, kuten esim. proteiinisynteesissä ja entsyymiaktiivisuudessa.(7) Jodi muodostaa 65 prosenttia kilpirauhashormoni T4:n (tyroksiinin) ja 59 prosenttia T3:n (trijodityroniinin) massasta. Tyroksiini sisältää neljä jodiatomia, kun taas trijodityroniini sisältää kolme. Kilpirauhashormoneja tuottaessaan kilpirauhanen sitoo jodia verenkierrosta, jonka jälkeen se sitoo jodin tyreoglobuliiniin. Tämä käytetään vastaavasti kilpirauhashormonien muodostamiseen elimistön tarpeiden mukaan. Hormonit vapautuvat verenkiertoon tai varastoituvat kilpirauhaseen.(8)
Dejodinaasit ovat selenoentsyymejä, jotka katalysoivat jodityroniinien dejodinoitumista (jodin poistamista). Erityisesti DIO1 ja DIO2 katalysoivat tyroksiinin (T4) dejodinoitumista, jolloin syntyy biologisesti aktiivista trijodityroniinia (T3). DIO3 inaktivoi T3:n ja T4:n poistamalla jodiatomin sisimmästä renkaasta.
Kilpirauhanen käyttää noin 70-80 mikrogrammaa jodia päivässä syntetisoidakseen kilpirauhashormoneja. Maailmanlaajuisesti jodin puute on suhteellisen yleistä, erityisesti lapsilla. Jodin puutetta esiintyy myös aikuisilla, erityisesti alueilla, joilla maaperän jodipitoisuus on huomattavasti alhaisempi (kuten Suomessa ja Pohjois-Euroopassa). On arvioitu, että jopa 30 prosenttia maailman väestöstä kärsii jodin puutteesta. Viimeisten 30 vuoden aikana ihmisten jodipitoisuus on laskenut jopa 50 prosenttia.(9-10)
Vakava jodin puute voi aiheuttaa kasvun ja kehityksen hidastumista, henkistä jälkeenjääneisyyttä, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai struumaa. Jodin puutos voi kehittyä nopeasti, kun päivittäinen jodin saanti laskee alle 20 mikrogramman.
Jodin puutteen ehkäisemiseksi on maailmanlaajuisesti ryhdytty toimiin lisäämällä jodia suolaan. Käytetyt määrät ovat kuitenkin mitättömiä, kun otetaan huomioon hyvän terveyden kannalta riittävät määrät. Jodioidun suolan käyttö on tuskin riittää estämään jodin puutteen kehittymistä.(11-12)
Jodipitoisuudet ja jodin saannin voi testata tekemällä erillisen joditestin virtsasta. Yli 90 prosenttia nautitusta jodista poistuu elimistöstä virtsan mukana kahden päivän kuluessa. Virtsanäytteiden jodipitoisuuksille on vahvistettu kansainväliset kriteerit (WHO, 2007).
Jodin lisäksi kilpirauhashormonien normaaliin eritykseen, tuotantoon ja erittymiseen sekä aktivoitumiseen tarvitaanmyös rautaa, A- ja D-vitamiinia, seleeniä, sinkkiä ja ja aminohappo tyrosiinia. A-vitamiini toimii eri kudoksissa retinohapporeseptorin (RAR), retinoidi-X-reseptorin (RXR) tai A-vitamiinireseptorin (STRA6) kautta. Retinoidi-X-reseptoria tarvitaan D-vitamiinireseptorin aktivoimiseksi. Tämän vuoksi A- ja D-vitamiinien riittävästä saannista on synergistisiä hyötyjä kohdekudoksessa. Muun muassa kilpirauhashormonireseptorit (TR) aktivoituvat täysin, kun näiden kahden vitamiinin saanti on riittävää.(13)
Kilpirauhasen terveyttä edistävät ravitsemusstrategiat
Välttämättömät ravintoaineet
- Jodi:
- Jodi on kilpirauhashormonien kriittinen komponentti. Ilman riittävää jodia kilpirauhanen ei pysty tuottamaan riittävästi T4- ja T3-hormoneja. Parhaita lähteitä ovat jodioitu suola, merilevä (esim. levä, nori), äyriäiset ja maitotuotteet. Liiallinen jodi voi kuitenkin myös häiritä kilpirauhasen toimintaa, joten tasapaino on avainasemassa.(14)
- Seleeni:
- Seleeni on välttämätön T4:n muuntamisessa T3:ksi ja auttaa suojaamaan kilpirauhasta hapettumisvaurioilta. Erinomaisia lähteitä ovat muun muassa parapähkinät (1-2 päivässä, jotka ovat tarjoavat suositellun päivittäisen saannin), auringonkukansiemenet, kala ja kananmunat.(15)
- Sinkki:
- Sinkki osallistuu kilpirauhashormonin synteesiin ja TSH:n säätelyyn. Puutos voi heikentää kilpirauhasen toimintaa. Runsaasti sinkkiä sisältävät elintarvikkeet ovat äyriäiset, punainen liha, kurpitsansiemenet ja palkokasvit.(16)
- Rauta:
- Rauta on välttämätöntä kilpirauhasperoksidaasin, kilpirauhashormonin tuotantoon osallistuvan entsyymin, toiminnalle. Raudanpuuteanemia on yleistä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla henkilöillä, erityisesti naisilla. Raudan lähteitä ovat punainen liha, sisäelimet, pinaatti, persilja ja linssit.(17)
- D-vitamiini:
- D-vitamiini tukee immuunijärjestelmän toimintaa ja voi auttaa vähentämään riskiä sairastua autoimmuuni kilpirauhassairauksiin, kuten Hashimoton kilpirauhastulehdukseen. Auringolle altistuminen, rasvainen kala (esim. lohi, makrilli) ja täydennetyt elintarvikkeet ovat hyviä lähteitä. Lisäravinteet voivat olla tarpeen, jos tasot ovat alhaiset.(18)
- Omega-3-rasvahapot:
- Omega-3-rasvahapot vähentävät tulehdusta, mikä on erityisen tärkeää erityisesti autoimmuunissa kilpirauhasen tiloissa. Lähteitä ovat rasvainen kala (esim. lohi, sardiinit), kalaöljy ja vähemmän tehokkaat ALA:ta sisältävät pellavansiemenet, chiasiemenet ja saksanpähkinät.(19)
Vältettävät elintarvikkeet
- Goitrogeenit:
- Goitrogeenit ovat yhdisteitä (kuten glukosinolaatteja ja isotiosyanaatteja), joita esiintyy ristikukkaisissa vihanneksissa (esim. parsakaalissa, kukkakaalissa ja lehtikaalisissa) ja soijatuotteissa – ne voivat häiritä kilpirauhasen toimintaa estämällä jodin ottoa. Näiden ruokien kypsennys vähentää niiden goitrogeenivaikutusta, joten maltillisuus on avainasemassa erityisesti niille, joilla on jodin puute tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Viimeisimmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ristikukkaisten kasvien sisällyttämisellä päivittäiseen ruokavalioon, erityisesti jos siihen liittyy riittävä jodin saanti, ei ole haitallisia vaikutuksia kilpirauhasen toimintaan.(20)
- Gluteeni:
- Gluteeni on yhdistetty autoimmuuniin kilpirauhasen sairauksiin, erityisesti Hashimoton kilpirauhastulehdukseen. Jotkut henkilöt voivat hyötyä gluteenittomasta ruokavaliosta tulehduksen vähentämiseksi ja autoimmuunireaktion minimoimiseksi. Välimeren gluteenittoman ruokavalion on todettu nostavan Hashimoton kilpirauhastulehdusta sairastavien potilaiden vapaan T3-hormonin pitoisuuksia, mikä saattaa johtua sen tulehdusta lievittävistä vaikutuksista ja painonpudotuksesta.(21)
- Jalostetut elintarvikkeet:
- Runsaasti prosessoidut elintarvikkeet sisältävät usein epäterveellisiä rasvoja (kuten prosessoituja siemenöljyjä), sokereita ja lisäaineita, jotka voivat häiritä hormonitasapainoa ja edistää tulehdusta.(22) Keskity sen sijaan kokonaisiin, ravinteikkaisiin elintarvikkeisiin.
Kilpirauhasen terveyteen vaikuttavat elintavatekijät
Stressin hallinta
Krooninen stressi nostaa kortisolitasoja, heikentää T4:n muuntumista T3:ksi ja pahentaa kilpirauhasen toimintahäiriöitä.(23) Stressinhallintatekniikoita ovat mm:
- Mindfulness ja meditaatio: Mindfulness-meditaatio voi vähentää kortisolitasoja ja parantaa hyvinvointia.
- Jooga: Yhdistää fyysisen liikkeen hengityksen hallintaan ja rentoutumiseen, mikä auttaa hallitsemaan stressiä.
- Syvä hengitys: Yksinkertaiset hengitysharjoitukset voivat aktivoida parasympaattista hermostoa ja edistää rentoutumista.
Unen laatu
Huono uni häiritsee vuorokausirytmiä ja voi heikentää kilpirauhasen toimintaa. Esimerkiksi päivittäiset TSH:n eritysprofiilit häiriintyvät joillakin kilpirauhasen vajaatoimintaa ja kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavilla potilailla.(24) Vinkkejä parempaan uneen ovat mm:
- Johdonmukainen unirytmi: Mene nukkumaan ja herää samaan aikaan joka päivä, myös viikonloppuisin. Tämä tasapainottaa hormonierityksen vuorokausirytmiä.
- Nukkumisympäristö: Pidä makuuhuone pimeänä, viileänä ja hiljaisena. Vältä näyttöjä ja stimuloivaa toimintaa ennen nukkumaanmenoa.
- Unen kesto: Tavoittele 7-9 tuntia laadukasta unta yössä.
Fyysinen aktiivisuus
Säännöllinen liikunta tukee aineenvaihduntaa, vähentää tulehduksia ja parantaa yleistä terveyttä. Liiallinen liikunta voi kuitenkin rasittaa kehoa ja mahdollisesti häiritä kilpirauhasen toimintaa. Fyysisen aktiivisuuden ja kilpirauhasen toiminnan välinen suhde ei kuitenkaan ole selvä.(25) Suosituksia ovat mm:
- Aerobinen liikunta: Esimerkiksi kävely, pyöräily tai uinti 150 minuuttia viikossa.
- Voimaharjoittelu: Vastusharjoitteita 2-3 kertaa viikossa lihasten rakentamiseksi ja aineenvaihdunnan tukemiseksi.
- Notkeus ja tasapaino: Harjoitukset, kuten jooga tai tai chi, parantavat liikkuvuutta ja vähentävät stressiä.
Ympäristö- ja toksiininäkökohdat
Vähennä altistumista hormonaalisille haitta-aineille
Hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit (EDCs) voivat vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan.(26) Yleisiä EDC-yhdisteitä ovat mm:
- BPA: Löytyy muoveista, säilykkeistä ja kuiteista. Valitse BPA-vapaita tuotteita ja vähennä muovin käyttöä.
- Ftalaatit: Niitä esiintyy henkilökohtaisen hygienian tuotteissa, muoveissa ja hajusteissa. Valitse ftalaatittomia kosmetiikka- ja puhdistusaineita.
- Torjunta-aineet: Käytä mahdollisuuksien mukaan luomutuotteita ja pese hedelmät ja vihannekset huolellisesti.
Tuke elimistön detoksifikaatiota
- Maksan terveys: Maksa on kriittinen tekijä T4:n muuntamisessa T3:ksi.(27) Lue täältä kattava artikkeli maksan detoksifikaatiotoiminnasta. Tue maksan toimintaa:
- Antioksidanttipitoiset ruoka-aineet: Marjat, lehtivihannekset ja pähkinät.
- Nesteytys: Juo runsaasti vettä detoksifikaation tukemiseksi.
- Kasviperäinen tuki: Maarianohdake ja voikukanjuuri voivat edistää maksan terveyttä.
- Suoliston terveys: Terve suolistomikrobiomi on välttämätön kilpirauhasen terveydelle. Edistä suoliston terveyttä:
- Probiootit: Löytyy jogurtista, kefiiristä, hapankaalista ja kimchistä.
- Prebioottiset kuidut: Löytyy mm. valkosipulista, sipulista, banaaneista ja parsasta.
- Anti-inflammatoriset elintarvikkeet: Kurkuma, inkivääri ja omega-3-pitoiset elintarvikkeet.
Autoimmuuni ruokavalioprotokolla Hashimoton tautiin
Hashimoton kilpirauhastulehduksessa immuunijärjestelmä hyökkää virheellisesti kilpirauhasen kimppuun, mikä johtaa tulehdukseen ja kilpirauhasen toiminnan heikkenemiseen.
Autoimmuuni ruokavalio-protokolla keskittyy poistamaan tulehdusta ja suoliston toimintahäiriöitä aiheuttavat laukaisevat tekijät, jotka ovat keskeisessä osassa autoimmuunisairauksissa. Yksilöt voivat vähentää tulehdusta ja edistää paranemista poistamalla haitallisia elintarvikkeita ja lisäämällä ravinteikkaita vaihtoehtoja.(28)
Keskeiset osat Autoimmuuniruokavaliossa
Poistettavat elintarvikkeet
- Viljat ja gluteeni: Gluteenittomienkin viljojen nauttiminen voi aiheuttaa tulehdusta ja laukaista autoimmuunia reaktioita. Poista kaikki viljatuotteet.
- Maitotuotteet: Lehmänmaitotuotteet aiheuttavat helposti tulehdusta. Lampaan- ja vvuohenmaitotuotetet saattavat olla ok.
- Palkokasvit: Kuten pavut, linssit, herneet, soija ja maapähkinät, voivat ärsyttää suolistoa.
- Koisokasvit: Mukaan lukien perunat, munakoiso, tomaatit, ja paprikat, voivat laukaista tulehduksen joillakin henkilöillä.
- Siemenet ja pähkinät: Myös siemenpohjaiset mausteet voivat aiheuttaa tulehdusta, ja ne ovat usein homeen saastuttamia.
- Jalostetut elintarvikkeet ja Sokerit: Sisältävät haitallisia lisäaineita ja sokereita, jotka edistävät tulehdusta.
- Munat: Erityisesti munanvalkuaiset sisältävät avidiinia, proteiinia, joka voi laukaista reaktioita.
- Alkoholi ja stimulantit: Kofeiini mukaan lukien voi häiritä suoliston terveyttä ja lisätä tulehdusta.
- Allergioita tai herkkyyttä aiheuttavat elintarvikkeet: Näitä tulisi välttää, jos niiden tiedetään aiheuttavan reaktioita.
Elintarvikkeet, jotka tulisi sisällyttää:
- Luomu ja käsittelemättömät elintarvikkeet: Ensisijaisesti luonnonmukaisia tuotteita, jotta torjunta-aineille ja ympäristömyrkyille altistuminen olisi mahdollisimman vähäistä.
- Vihannekset: Kaikki muut vihannekset, jotka eivät kuulu tulehdusta aiheuttavien listaan tai jotka eivät sisällä merkittävästi antiravinteita.
- Hedelmät: Valitse vähäsokerisia vaihtoehtoja, kuten marjoja, sitrushedelmiä ja omenoita.
- Liha ja siipikarja: Valitse ruoholla ruokittuja, laitumella kasvatettuja vaihtoehtoja välttääksesi hormoneja ja antibiootteja.
- Luonnosta pyydetty kala: Sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, jotka vähentävät tulehduksia.
- Terveelliset rasvat: Sisällytä avokadoa, ekstraneitsytoliiviöljyä ja kookosöljyä niiden tulehdusta ehkäisevien ominaisuuksien vuoksi.
- Luuliemi: Sisältää runsaasti kollageenia ja aminohappoja ja tukee suoliston paranemista.
Täydentävän ravitsemuksen tulisi olla samanlaista kuin muissa kilpirauhasen häiriöissä keskittyen puutteiden korjaamiseen ja tulehduksen vähentämiseen (ks. aiemmin tässä artikkelissa).
Täydellinen autoimmuuni protokolla löytyy Gut Mastery -e-kirjasta.
Lääketieteelliset toimenpiteet ja seuranta
Säännöllinen seulonta
Säännöllinen kilpirauhasen testaus on tärkeää kilpirauhasen häiriöiden varhaisen havaitsemisen ja hoidon kannalta. Tärkeimpiä testejä ovat mm:
- TSH (tyreotropiini): Mittaa kilpirauhasta stimuloivaa hormonia, joka on kilpirauhasen aktivaation ja HPT-akselin toiminnan ensisijainen merkkiaine.
- Vapaa T4 ja vapaa T3: Arvioivat aktiivisten kilpirauhashormonien tasoja. T3 on kudostasolla aktiivisin hormoni.
- Kilpirauhasen vasta-aineet: Näillä voidaan selvittää autoimmuunit kilpirauhasen sairaudet, kuten Hashimoton tyreoidiitti tai Gravesin tauti.
BONUS: Käänteinen T3 (rT3): Kohonneet tasot voivat viitata kilpirauhashormonien heikentyneeseen muuntumiseen. Nämä liittyvät usein stressiin, sairauteen tai ravintoaineiden puutteisiin.
TYREOTROPIINI (TSH)
Tyreotropiinia (TSH) eli kilpirauhasta stimuloivaa hormonia tuotetaan aivolisäkkeessä, joka sijaitsee aivojen alapuolella (ks. kilpirauhashormonin säätely edellä). TSH stimuloi kilpirauhasta erittämään tyroksiinia (80-90 %) ja vähäisemmässä määrin trijodityroniinia (10-20 %).
TSH:ta mitataan keskushermoston ja kilpirauhasen välisen vuorovaikutuksen määrittämiseksi. TSH-tasojen nousu havaitaan tilanteissa, joissa tarvitaan suurempaa kilpirauhashormonituotantoa.
Korkeat TSH-pitoisuudet viittaavat subkliiniseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Korkea TSH-taso, joka esiintyy samanaikaisesti matalien vapaiden T3- ja T4-hormonien kanssa, on selvä merkki kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Kohonneet TSH-pitoisuudet voivat myös viitata jodin puutteeseen. TSH-tasojen aleneminen johtuu kilpirauhasen liikatoiminnasta, liiallisesta kilpirauhaslääkityksestä tai aivolisäkkeen ja/tai hypotalamuksen toimintahäiriöstä.
Viitealue: 0,5-3,6 mIU/L
Optimaalinen (29): 0,5-1,4 mIU/L
TYROKSIINI, VAPAA (T4)
Vapaan tyroksiinin (T4) pitoisuuksien testaaminen on hyödyllistä arvioitaessa kilpirauhasen toimintaa ja diagnosoitaessa kilpirauhassairauksia, kuten kilpirauhasen liikatoimintaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Sekä korkeat että matalat vapaan tyroksiinin pitoisuudet liittyvät erilaisiin tilapäisiin ja kroonisiin kilpirauhassairauksiin. Tyroksiini on kilpirauhasesta verenkiertoon erittyvä varastoituva kilpirauhashormoni. Se on muunnettava trijodityroniiniksi (T3), joka on aktiivinen solutasolla. Näin ollen vapaan T3:n pitoisuuksien mittaaminen on tärkeää myös arvioitaessa kokonaisvaltaisesti kilpirauhasen toimintaa elimistössä.
Viitealue: 9-19 pmol/L
Kuolleisuuden, sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyn jne. kannalta optimaalista aluetta ei ole vahvistettu. Suosituksissa suositellaan usein tasoja, jotka sijoittuvat viitealueen keskimmäiseen tai ylimpään kolmannekseen (ei alimpaan kolmannekseen). Vapaan tyroksiinin arvo terveessä väestössä on keskimäärin 15,07 ± 2,528 pmol/l, kun viitealue on 10,2-21 pmol/l. Tämä viittaa siihen, että kilpirauhaslääkitystä käyttämättömän henkilön arvojen pitäisi olla lähellä viitealueen keskiosaa tai jopa lähempänä ylärajaa.(30)
TRIJODITYRONIINI, VAPAA (T3)
Kilpirauhanen tuottaa ja erittää trijodityroniinia (10-20 %) ja tyroksiinia (80-90 %). Yhdessä nämä hormonit säätelevät ruumiinlämpöä, aineenvaihduntaa ja sykettä. Suurin osa elimistön trijodityroniinista (T3) on sitoutunut kantajaproteiineihin. T3:a, joka ei ole sitoutunut proteiineihin, kutsutaan vapaaksi T3:ksi. Vapaa T3 on välittömästi käytettävissä elimistön fysiologisiin tarpeisiin. Siksi sitä mitataan kilpirauhasen toiminnan arvioimiseksi solutasolla tai kilpirauhaslääkityksen tason arvioimiseksi.
Viitealue: 2,6-5,0 pmol/l
Optimaalista vaihteluväliä ei ole vahvistettu kuolleisuuden, sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn ym. kannalta. Suosituksissa suositellaan usein tasoja, jotka sijoittuvat viitealueen keskimmäiseen tai ylimpään kolmannekseen (ei alimpaan kolmannekseen). Vapaan trijodityroniinin arvo terveessä väestössä on keskimäärin 4,43 ± 0,647 pmol/l, kun viitealue on 3,5-6,5 pmol/l. Se viittaa siihen, että arvot, jotka ovat yksilöllä, joka ei käytä kilpirauhaslääkitystä, arvojen pitäisi olla lähellä viitealueen keskiosaa tai lähempänä ylärajaa.(31)
Lisäkokeet:
- Ravintoaineiden tasot: Arvioi jodi, seleeni, sinkki, rauta ja D-vitamiini, jotka ovat kriittisiä kilpirauhasen toiminnalle. Suosittelemme Holohabits-testiä, joka sisältää näiden lisäksi myös muita tärkeitä merkkiaineita, kuten aminohappoja.
- Geenitesti dejodinaasi kaksi -entsyymille: DIO2 vaikuttaa T4:n muuttumiseen T3:ksi.(32)
- Kortisoli ja lisämunuaisen terveys: Krooninen stressi voi häiritä HPT-akselia ja heikentää kilpirauhasen toimintaa. Kortisolitasot (ja testosteroni) sisältyvät myös Holohabits-testipakkaukseen.
- Suoliston terveys: Testit suoliston dysbioosin, vuotavan suolen tai infektioiden, kuten H. pylori tai ohutsuolen bakteerien liikakasvu (SIBO), jotka voivat vaikuttaa kilpirauhasen terveyteen.
- Tulehduksen merkkiaineet: C-reaktiivisen proteiinin (CRP) tai interleukiini-6:n (IL-6) kaltaiset mittarit systeemisen tulehduksen arvioimiseksi, joka on tyypillinen kilpirauhasen toimintahäiriön aiheuttaja.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitovaihtoehdot
- Lääkkeet :
- Levotyroksiini: Synteettinen T4, kilpirauhasen vajaatoiminnan vakiohoito.
- Liotyroniini: Synteettinen T3, jota käytetään joskus yhdessä T4:n kanssa. Käytetään harvemmin monoterapiana.
- Luonnollinen kuivattu kilpirauhanen (NDT): Eläinten kilpirauhasista johdettu jauhe, joka sisältää T4:a ja T3:a.
- Lisäravinteet:
- Jodi: Optimoi annostelu virtsatestitulosten perusteella. Tyypillinen annos on 150 mikrog/vrk. Joskus annos voi olla korkeampikin.
- Seleeni, Sinkki, D-vitamiini ja A-vitamiini: Kilpirauhasen toiminnan tukemiseksi.
- L-tyrosiini: Tyrosiini on aminohappo, jota käytetään kilpirauhashormonin synteesissä.
N.b. Reseptilääkkeet edellyttävät lääkärin määräystä, arviointia ja kliinistä seurantaa.
Henkilökohtainen lähestymistapa
Kilpirauhasen terveys on syvästi henkilökohtainen asia, johon vaikuttavat usein geneettiset tekijät, ympäristötekijät ja elintavat. Kilpirauhasen toimintaa optimoitaessa yleismaailmallinen lähestymistapa harvoin toimii (esim. levotyroksiini kaikille). Sen sijaan yksilöllinen, kokonaisvaltainen lähestymistapa on olennaisen tärkeää kilpirauhasen toimintahäiriöiden perimmäisten syiden selvittämiseksi ja pitkän aikavälin terveyden varmistamiseksi. Näin voit tehdä yhteistyötä terveydenhuollon asiantuntijan kanssa kanssa - erityisesti sellaisen, joka on koulutettu myös funktionaaliseen lääketieteeseen optimoidaksesi kilpirauhasen terveyttä.
Kilpirauhasen terveyden yksilöllisen luonteen ymmärtäminen
- Geneettinen alttius: Jotkut yksilöt ovat geneettisesti alttiimpia kilpirauhashäiriöille, kuten Hashimoton kilpirauhastulehdukselle tai Gravesin taudille. Sukuhistoria voi antaa arvokasta tietoa.
- Uniikin laukaisijat: Stressin, infektioiden, ravintoaineiden puutteiden tai ympäristömyrkkyjen kaltaiset tekijät voivat laukaista tai pahentaa kilpirauhasen toimintahäiriöitä joillakin ihmisillä, mutta toisilla ei.
- Oireiden vaihtelevuus: Kilpirauhasen oireet voivat vaihdella suuresti, jopa henkilöillä, joilla on sama diagnoosi. Toinen kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava henkilö voi esimerkiksi kokea voimakasta väsymystä, kun taas toinen voi kärsiä painonnoususta tai masennuksesta.
Kilpirauhasen terveys on dynaamista, ja henkilökohtaiset tarpeet voivat muuttua ajan myötä. Säännöllinen seuranta varmistaa, että hoitosuunnitelma pysyy tehokkaana. Tämä sisältää seuraavat seikat:
- Seurantatestit: Toista kilpirauhaspaneelit, ravintoainepitoisuudet ja muut asiaankuuluvat testit 3-6 kuukauden välein.
- Oireiden seuranta: Kiinnitä huomiota yleistilaan - energiatasot, mieliala, ruoansulatus ja paino - ja raportoi muutoksista hoitavalle taholle.
- Säädöt: Hoitosuunnitelmaa voidaan joutua muokkaamaan testitulosten ja oireiden kehittymisen perusteella.
Henkilökohtainen lähestymistapa tunnistaa nämä erot ja räätälöi toimenpiteet yksilöllisesti.
Yhteenveto
Vaikka kilpirauhanen on pieni, sillä on valtava merkitys aineenvaihdunnan, energiantuotannon ja yleisen terveyden säätelyssä. Kilpirauhanen vaikuttaa lähes kaikkiin kehon soluihin tuottamalla kilpirauhashormoneja, pääasiassa tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Kun kilpirauhasen toiminta on epätasapainossa, se voi johtaa oireiden kaskadiin väsymyksestä ja painonmuutoksista mielialahäiriöihin ja aineenvaihdunnan häiriöihin. Tässä kattavassa oppaassa on hahmoteltu keskeiset strategiat kilpirauhasen terveyden optimoimiseksi ja korostettu ravitsemuksen, elintapojen ja lääketieteellisten toimenpiteiden merkitystä. Ymmärtämällä kilpirauhashormonituotannon ja -säätelyn monimutkaisia mekanismeja yksilöt voivat ryhtyä toteuttamiskelpoisiin toimiin kilpirauhasen toiminnan tukemiseksi ja mahdollisten häiriöiden ehkäisemiseksi.
Henkilökohtainen lähestymistapa on avain optimaalisen kilpirauhasen terveyden saavuttamiseen. Tämä sisältää räätälöidyn yhdistelmän ravinteikasta ruokavaliota, joka sisältää runsaasti jodia, seleeniä, sinkkiä ja muita tärkeitä vitamiineja sekä elämäntapamuutoksia, kuten stressinhallintaa, laadukasta unta ja säännöllistä liikuntaa. Ympäristömyrkyille altistumisen vähentäminen ja taustalla olevien terveystilojen hoitaminen voivat edelleen tukea kilpirauhasen toimintaa. Säännölliset lääketieteelliset seulonnat ja yksilöllisiin tarpeisiin perustuvat mukautukset varmistavat terveyden ja hyvinvoinnin pitkällä aikavälillä. Asettamalla nämä strategiat etusijalle yksilöt voivat palauttaa kilpirauhasen toiminnan tasapainon, lievittää oireita ja parantaa yleistä elämänlaatuaan.
Tieteelliset viitteet:
- Hoermann, R., Midgley, J. E., Larisch, R., & Dietrich, J. W. (2016). Relational stability in the expression of normality, variation, and control of thyroid function. Frontiers in Endocrinology, 7, 142.
- Mondal, S., Raja, K., Schweizer, U., & Mugesh, G. (2016). Chemistry and biology in the biosynthesis and action of thyroid hormones. Angewandte Chemie International Edition, 55(27), 7606-7630.
- Chaker, L., Razvi, S., Bensenor, I. M., Azizi, F., Pearce, E. N., & Peeters, R. P. (2022). Hypothyroidism (primer). Nature Reviews: Disease Primers, 8(1).
- DeGroot, L. J. (2015). The non-thyroidal illness syndrome. Endotext [Internet].
- Lee, S. Y., & Pearce, E. N. (2023). Hyperthyroidism: a review. Jama, 330(15), 1472-1483.
- Grani, G., Sponziello, M., Pecce, V., Ramundo, V., & Durante, C. (2020). Contemporary thyroid nodule evaluation and management. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 105(9), 2869-2883.
- Zimmermann, M. B. (2011, August). The role of iodine in human growth and development. In Seminars in cell & developmental biology (Vol. 22, No. 6, pp. 645-652). Academic Press.
- Rousset, B., Dupuy, C., Miot, F., & Dumont, J. (2015). Thyroid hormone synthesis and secretion.
- De Benoist, B., McLean, E., Andersson, M., & Rogers, L. (2008). Iodine deficiency in 2007: global progress since 2003. Food and nutrition bulletin, 29(3), 195-202.
- Utiger, R. D. (2006). Iodine nutrition—more is better. New England Journal of Medicine, 354(26), 2819-2821.
- Standing Committee on the Scientific Evaluation of Dietary Reference Intakes, Subcommittee of Interpretation, Uses of Dietary Reference Intakes, Subcommittee on Upper Reference Levels of Nutrients, & Panel on Micronutrients. (2002). Dietary reference intakes for vitamin A, vitamin K, arsenic, boron, chromium, copper, iodine, iron, manganese, molybdenum, nickel, silicon, vanadium, and zinc. National Academies Press.
- Maalouf, J., Barron, J., Gunn, J. P., Yuan, K., Perrine, C. G., & Cogswell, M. E. (2015). Iodized salt sales in the United States. Nutrients, 7(3), 1691-1695.
- Ortiga-Carvalho, T. M., Sidhaye, A. R., & Wondisford, F. E. (2014). Thyroid hormone receptors and resistance to thyroid hormone disorders. Nature Reviews Endocrinology, 10(10), 582-591.
- Sorrenti, S., Baldini, E., Pironi, D., Lauro, A., D’Orazi, V., Tartaglia, F., ... & Ulisse, S. (2021). Iodine: Its role in thyroid hormone biosynthesis and beyond. Nutrients, 13(12), 4469.
- Schomburg, L., & Köhrle, J. (2008). On the importance of selenium and iodine metabolism for thyroid hormone biosynthesis and human health. Molecular nutrition & food research, 52(11), 1235-1246.
- Severo, J. S., Morais, J. B. S., de Freitas, T. E. C., Andrade, A. L. P., Feitosa, M. M., Fontenelle, L. C., ... & do Nascimento Marreiro, D. (2019). The role of zinc in thyroid hormones metabolism. International Journal for Vitamin and Nutrition Research.
- Luo, J., Wang, X., Yuan, L., & Guo, L. (2021). Iron deficiency, a risk factor of thyroid disorders in reproductive-age and pregnant women: a systematic review and meta-analysis. Frontiers in endocrinology, 12, 629831.
- Kivity, S., Agmon-Levin, N., Zisappl, M., Shapira, Y., Nagy, E. V., Dankó, K., ... & Shoenfeld, Y. (2011). Vitamin D and autoimmune thyroid diseases. Cellular & molecular immunology, 8(3), 243-247.
- Simopoulos, A. P. (2002). Omega-3 fatty acids in inflammation and autoimmune diseases. Journal of the American College of nutrition, 21(6), 495-505.
- Galanty, A., Grudzińska, M., Paździora, W., Służały, P., & Paśko, P. (2024). Do Brassica Vegetables Affect Thyroid Function?—A Comprehensive Systematic Review. International Journal of Molecular Sciences, 25(7), 3988.
- Ülker, M. T., Çolak, G. A., Baş, M., & Erdem, M. G. (2024). Evaluation of the effect of gluten‐free diet and Mediterranean diet on autoimmune system in patients with Hashimoto's thyroiditis. Food Science & Nutrition, 12(2), 1180-1188.
- Tristan Asensi, M., Napoletano, A., Sofi, F., & Dinu, M. (2023). Low-grade inflammation and ultra-processed foods consumption: a review. Nutrients, 15(6), 1546.
- Sinha, S. R., Prakash, P., Keshari, J. R., Kumari, R., & Prakash, V. (2023). Assessment of Serum Cortisol Levels in Hypothyroidism Patients: A Cross-Sectional Study. Cureus, 15(12).
- Ikegami, K., Refetoff, S., Van Cauter, E., & Yoshimura, T. (2019). Interconnection between circadian clocks and thyroid function. Nature Reviews Endocrinology, 15(10), 590-600.
- Zhang, C., Han, Y., Gao, X., Teng, W., & Shan, Z. (2024). Thyroid function, physical activity and sedentary behaviour: A bidirectional two-sample Mendelian randomisation study. Journal of Global Health, 14, 04154.
- Guarnotta, V., Amodei, R., Frasca, F., Aversa, A., & Giordano, C. (2022). Impact of chemical endocrine disruptors and hormone modulators on the endocrine system. International journal of molecular sciences, 23(10), 5710.
- VISSER, T. J., KAPTEIN, E., TERPSTRA, O. T., & KRENNING, E. P. (1988). Deiodination of thyroid hormone by human liver. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 67(1), 17-24.
- Abbott, R. D., Sadowski, A., & Alt, A. G. (2019). Efficacy of the autoimmune protocol diet as part of a multi-disciplinary, supported lifestyle intervention for Hashimoto’s thyroiditis. Cureus, 11(4).
- Åsvold, B. O., Bjøro, T., Nilsen, T. I. L., Gunnell, D., & Vatten, L. J. (2008). Thyrotropin levels and risk of fatal coronary heart disease: the HUNT study. Archives of internal medicine, 168(8), 855-860.
- Li, H., Yuan, X., Liu, L., Zhou, J., Li, C., Yang, P., ... & Qu, S. (2014). Clinical evaluation of various thyroid hormones on thyroid function. International journal of endocrinology, 2014(1), 618572.
- Li, H., Yuan, X., Liu, L., Zhou, J., Li, C., Yang, P., ... & Qu, S. (2014). Clinical evaluation of various thyroid hormones on thyroid function. International journal of endocrinology, 2014(1), 618572.
- Castagna, M. G., Dentice, M., Cantara, S., Ambrosio, R., Maino, F., Porcelli, T., ... & Salvatore, D. (2017). DIO2 Thr92Ala reduces deiodinase-2 activity and serum-T3 levels in thyroid-deficient patients. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 102(5), 1623-1630.
