Aiheuttaako korkea kolesteroli sydäntauteja ja ateroskleroosia? Tarvitseeko voita välttää, entä tyydyttynyttä rasvaa? Kaikki kolesterolista tässä artikkelissa. TIlaa myös Biohakkerin kolesteroliopas!
Kolesteroli on rakenteeltaan steroidien ryhmään kuuluva alkoholi eli niin sanottu steroli. Elimistö pystyy tuottamaan kolesterolia itsenäisesti kaikissa kudoksissa, mutta pääasiassa sitä muodostuu maksassa. Kolesterolia on luontaisesti myös eri eläinkunnan ruoka-aineissa. Kolesteroli on välttämätön ainesosa solukalvoissa, joissa se pitää yllä sekä rakenteellista tasapainoa että joustavuutta. Noin 30 % koko solukalvosta on kolesterolia. Kasveihin verrattuna eläimillä kolesteroli mahdollistaa solun toiminnan ilman soluseinää. Kolesterolia tarvitaan lisäksi elimistössä muun muassa steroidihormonien biosynteesissä, sappihappojen tuotannossa ja D-vitamiinin synteesissä.
Ihminen muodostaa noin 1000 mg kolesterolia vuorokaudessa ja kehoon on varastoitunut noin 35 g kolesterolia. Finravinto 2017 -tutkimuksen mukaan aikuiset miehet saavat ravinnosta kolesterolia 299 mg/vrk ja aikuiset naiset 233 mg/vrk. Ravitsemussuosituksissa aikaisemmin ollut kolesterolin saantisuositus on poistettu tarpeettomana. Tämä johtuu siitä, että perimä vaikuttaa vahvasti kolesterolin imeytymiseen ja sen aiheuttamiin veren kolesterolipitoisuuksien muutoksiin.
Kolesterolia on ruoka-aineista eniten kananmunissa. Suuri osa ihmisistä välttää edelleen kananmunien säännöllistä nauttimista, vaikka aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu yhteys lisääntyneestä sepelvaltimotaudin riskistä ja lisääntyneestä sydänkuolleisuudesta on kumottu kaikissa uudemmissa tutkimuksissa ja meta-analyyseissä. Tehdyissä uudemmissa tutkimuksissa kananmunien syönnillä ei ole havaittu olevan selkeitä vaikutuksia kohonneisiin kolesterolipitoisuuksiin.
Vaikka kananmunien kulutuksen ja ihmisten terveyden välisen yhteyden arvioimiseksi tarvitaan vielä lisää satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa on pitkäaikainen seuranta, saatavilla oleva tieto ainakin ravitsemusnäkökulmasta viittaa siihen, että kananmuna on terveellinen ja kustannustehokas ruoka maailmanlaajuisesti (v. 2021 review).
KORKEA KOLESTEROLI JA ATEROSKLEROOSI: ONKO NÄILLÄ SYY-SEURAUSSUHDETTA?
Kohonnut kolesterolitaso ei itsessään ole välttämättä ongelma – fysiologisia häiriöitä kuitenkin syntyy herkemmin, kun elimistössä on samanaikaisesti koholla oleva hiljainen tulehdustaso, insuliiniresistenssi, verisuonten endoteelivaurio ja runsas LDL-partikkeleiden määrä (huom. ei ole sama asia kuin korkea LDL-kolesteroli) veressä. Tämän on havaittu olevan yhteydessä myös metaboliseen oireyhtymään.
Tulehduksen ja verisuonten sisäseinämän endoteelivaurion yhteydessä kohonnut kolesterolitaso voi johtaa LDL-partikkeleiden kerääntymiseen verisuonten seinämiin (proteiiniglykaaniverkkoihin) ja siten heikentää veren virtausta sydämeen, aivoihin ja muihin elimiin. Ateroskleroosin eli valtimoiden kovettumataudin taustalla on havaittu olevan juurikin tämä mekanismi eli subendoteliaalinen lipoproteiinien retentio. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että lipoproteiinit kerääntyvät tulehtuneeseen alueeseen ja alkavat paksuntaa verisuonen seinämää kaventaen sen luumenia eli aukkoa. Tätä muutosta pystyy ravinnon osalta ehkäisemään anti-inflammatorisella eli tulehdusta alentavalla ruokavaliolla.
On myös esitetty teorioita siitä, että LDL-partikkelit itsessään olisivat haitallisia ”vierasesineitä”, jotka jostain syystä takertuessaan valtimoiden proteiiniglykaaniverkkoon aiheuttaisivat kohteessa tulehdustilan. Todellinen ongelma kuitenkin kehittyy vasta, kun tulehdusreaktio pitkittyy ja muuttuu krooniseksi – tällöin kolesterolia kertyy ateroskleroottisiin plakkeihin muodostaen kolesterolikiteitä.
Verisuonen endoteelivauriota ja tulehdusta lisäävät muun muassa seuraavat tekijät:
- Krooniset infektiot, kuten esimerkiksi helikobakteeri (Helicobacter pylori) ja keuhkoklamydia (Chlamydia pneumoniae)
- Suoliston mikrobiomin epätasapaino ja suoliston epänormaali läpäisevyys (aiheuttaa endotoksemiaa)
- Metaboliset häiriöt
- Ympäristön toksiinit (erityisesti raskasmetallit)
- Kilpirauhasen vajaatoiminta
- Geneettiset tekijät
FAMILIAALINEN HYPERKOLESTEROLEMIA
Familiaalinen hyperkolesterolemia (FH) eli geneettisistä syistä aiheutuva hyperkolesterolemia (korkea kolesterolitaso) on käytännössä aina hoidettava, jotta sydän- ja verisuonisairausriskiä voidaan pienentää. Tähän käytetään yleensä lääkehoitoa, mutta myös ruokavalio- ja elintapahoidosta voi olla apua.
Vuonna 2017 julkaistun laajan kansainvälisen meta-analyysin mukaan familiaalinen hyperkolesterolemia ilmenee yhdellä 250 henkilöstä. Suomessa on havaittu esiintyvyyden olevan 1:500, mutta viimeaikaisen laajan katsauksen (2015) perusteella FH on Suomessa alidiagnosoitu.Familiaalista hyperkolesterolemiaa esiintyy joko heterotsygootti- tai homotsygoottimuotona. Näistä ensin mainittu on merkittävästi yleisempi muoto. Tässä tapauksessa ihminen on saanut vain toiselta vanhemmaltaan viallisen geenin ja toinen geenipari/alleeli toimii normaalisti. FH:n tapauksessa on tapahtunut mutaatio geenissä, joka liittyy LDL-reseptoriin tai geenissä, joka liittyy apolipoproteiini-B:n tuotantoon (ApoB). Myös joitakin erittäin harvinaisia muita mutaatioita on havaittu, mutta näiden esiintyvyys on äärimmäisen harvinaista.
LDL-reseptori sijaitsee solukalvolla, jossa LDL-partikkelit kiinnittyvät siihen. Vastaavasti ApoB on osa LDL-partikkelia, joka sitoutuu LDL-reseptoriin. Kuvainnollisesti ApoB on siis avain ja LDL-reseptori on lukko – kummankin täytyy toimia hyvin, jotta LDL-kolesteroli saa kuljetettua LDL-partikkelit soluihin ja pois verenkierrosta. Kun tämä prosessi häiriintyy, lisääntyy LDL-partikkeleiden määrä verenkierrossa merkittävästi. Samalla myös partikkeleita kuljettavan LDL- kolesterolin määrä lisääntyy, joskaan nämä eivät aina ole suorassa suhteessa toisiinsa.
Huomio: Famiaalinen hyperkolesterolemia (FH) todetaan sekä kliinisen kuvan että laboratoriokokeiden avulla. Tulkinta vaatii aina lääkärin asiantuntemusta ja vastaanottoa. Tyypillisesti kokonaiskolesteroli on 10 mmol/l (vaihteluväli 8–15 mmol/l) tasolla.
KOKONAISKOLESTEROLI (FS-KOL / FP-KOL)
Kokonaiskolesterolia nostavia tekijöitä ovat muun muassa tupakointi, runsas ja jatkuva alkoholin käyttö, hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, lihavuus, menopaussi ja alhainen fyysinen aktiivisuus sekä geneettiset tekijät. Myös runsasrasvaiset ruokavaliot saattavat tilapäisesti nostaa kokonaiskolesterolitasoja (esim. ketogeeninen ruokavalio tai VHH). Tämä muutos on kuitenkin yleensä väliaikainen. Kilpirauhasen vajaatoiminta on aina hyvä sulkea pois, mikäli kokonaiskolesterolitaso on selvästi kohonnut.
Alhainen kokonaiskolesterolitaso voi aiheuttaa D-vitamiinin puutosta, steroidihormonien tuotantoon liittyviä ongelmia, masennusta ja lisätä riskiä eri syistä johtuvalle ennenaikaiselle kuolemalle.
Kilpirauhashormonit stimuloivat LDL-reseptorien tuotantoa maksassa ja lisäksi SHBG (sukupuolihormoneja sitova globuliini) sitoo itseensä LDL-kolesterolia laskien LDL-kolesterolitasoa veressä. Hypotyreoosissa eli kilpirauhasen vajaatoiminnassa LDL-reseptoreita ei tuoteta tarpeeksi ja LDL-kolesteroli pysyy tällöin verenkierrossa nostaen LDL-kolesterolitasoja ja kokonaiskolesterolia.
LDL-reseptorin aktiivisuuteen vaikuttaa myös insuliini, jonka vaikutus välittyy niin sanotun PCSK9-entsyymin kautta. PCSK9 sitoutuu apolipoproteiini B100:aan LDL- partikkeleiden pinnalla, mikä puolestaan estää näiden sitoutumisen LDL-reseptoreihin ja näin ollen estää niiden siirtymisen soluun. Mitä parempi ja tasaisempi insuliinierityksen hallinta ja insuliiniherkkyys sitä paremmin myös kolesteroliaineenvaihdunnan säätely toimii PCSK9-entsyymin estymisen kautta.
Toinen tekijä mikä säätelee PCSK9-entsyymin ilmenemistä on tulehdus – mitä korkeampi tulehdustila sitä korkeampi PCSK9-taso, mikä puolestaan nostaa merkittävästi kolesterolitasoja veressä. Vastaavasti alhaisempi PCSK9-taso on yhteydessä alentuneeseen tulehdustasoon. Korkea PCSK9-taso on yhteydessä myös sepelvaltimotautiin liittyvän plakin muodostumisessa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ateroskleroosin ehkäisyssä avainasemassa ovat insuliinin erityksen hallinta esimerkiksi välimeren ruokavalion, VHH-ruokavalion tai ketogeenisen ruokavalion sekä esimerkiksi pätkäpaaston avulla.
Pohjoismaisessa NORIP-viitearvoprojektissa (Nordic Reference Interval Project) määritettiin vuonna 2004 terveille aikuisille kokonaiskolesterolin viitearvot:
Viitealueet aikuisilla NORIP-tutkimuksen mukaan ovat:
- 18–29 v.: 2.9–6.1 mmol/l
- 30–49 v.: 3.3–6.9 mmol/l
- Alkaen 50 v.: 3.9–7.8 mmol/l
Pelkkä kokonaiskolesterolitaso ei itsessään juurikaan kerro sydän- ja verisuonisairauksien riskistä (pl. edellä mainittu familiaalinen hyperkolesterolemia). Viitealue on myös varsin laaja, mikä kertoo merkittävästä yksilöllisestä vaihtelusta. Norjalaisväestöstä analysoidun laajan HUNT 2 -tutkimuksen perusteella havaittiin kokonaiskuolleisuuden olevan alimmillaan, kun kokonaiskolesteroli oli 5–7 nmol/l, etenkin naisilla.
Vuonna 2018 julkaistussa eteläkorealaisessa lähes 300 000 ihmistä kattaneessa väestötutkimuksessa havaittiin, että kokonaiskolesterolin osalta kuolleisuus lisääntyi merkittävästi, kun kolesterolitasossa havaittiin laskeva trendi korkeimmasta kolmanneksesta (yli 5,5 mmol/l) matalimpaan kolmannekseen (alle 4,7 mmol/l) ja erityisesti henkilöillä, joilla oli pysyvästi matala kokonaiskolesterolitaso. Toisaalta kokonaiskuolleisuus myös lisääntyi henkilöillä, joilla oli pysyvästi korkea kokonaiskolesterolitaso ja heillä, joilla kolesterolitaso nousi alimmasta kolmanneksesta korkeimpaan kolmannekseen kahden vuoden seurantajakson aikana.
Vastaavasti vuonna 2000 julkaistussa, lähes puoli miljoonaa ihmistä kattaneessa, myös eteläkorealaisista miehistä (30–65 vuotta) koostuneessa väestötutkimuksessa havaittiin, että matalin kuolleisuus oli, kun kokonaiskolesterolitaso oli 5,5–6,5 mmol/l. Vastaavaan lopputulemaan päädyttiin myös vuonna 2019 julkaistussa peräti 12,8 miljoonaa aikuista kattaneessa seurantatutkimuksessa. Lisäksi havaittiin, että liian matala kolesteroli oli yhteydessä korkeampaan kokonaiskuolleisuuteen verrattuna liian korkeaan kolesterolitasoon.
Sairaalaan otetuilla vanhuksilla tehdyn tutkimuksen perusteella havaittiin, että suurin kuolleisuus oli henkilöillä, joilla oli alin kokonaiskolesterolitaso (alle 4,14 mmol/l). Kuolleisuuden havaittiin olevan käänteinen kolesterolitasojen kanssa: mitä alhaisempi arvo, sitä suurempi kuolleisuus. Vuonna 1997 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että alhainen kokonaiskolesterolitaso (alle 4,7 nmol/l) on yhteydessä suureempaan masennuksen esiintyvyyteen keski-ikäisillä naisilla.
Huomio: Tässä artikkelissa tai Biohakkerin kolesterolioppaassa ei oteta kantaa kolesterolilääkkeisiin. Lääkkeiden käyttö tai niiden käytön mahdollinen lopettaminen tulee aina selvittää yhdessä hoitavan lääkärin kanssa.
Lue lisää kolesterolista ja elämäntavoista Biohakkerin kolesterolioppaasta!
///
Mitä elämäntapatekijöitä harjoitat tasapainottaaksesi oman elimistösi kolesterolitasot? Kerro meille kommenteissa!
