Raudanpuute on maailman yleisin ravitsemuspuutos. Maailmanlaajuisesti 25–30 %:lla väestöstä on anemia. Puolella heistä on raudanpuutteen aiheuttama anemia. Arvioiden mukaan jopa 40 prosentilla naisista on ollut raudanpuuteanemia jossain vaiheessa elämäänsä. Raudanpuute on erityisen yleistä kehitysmaissa, joissa aliravitsemus ja huono ravitsemus ovat yleisiä. Syynä on kuitenkin myös moderni ruokavalio, josta usein puuttuu elinlihaa, äyriäisiä ja tummanvihreitä lehtivihanneksia.
Johdanto
Raudanpuute voi johtaa immuunijärjestelmän heikkenemiseen, väsymykseen ja anemiaan. Rauta on välttämätön kivennäisaine monissa kehon prosesseissa, kuten elimistön happea kuljettavan molekyylin eli hemoglobinin tuotannossa. Kun rautatasot ovat liian alhaiset, voi kehittyä matala veren hemoglobiini taso, mikä johtaa anemiaan. Tämä voi aiheuttaa oireita, kuten väsymystä, hengenahdistusta ja immuunijärjestelmän heikkenemistä. Matala rautataso voi myös vaikuttaa kognitiiviseen kehitykseen, koska rauta on välttämätön hermosolujen kasvulle ja kypsymiselle.
Onneksi raudanpuutteen korjaamiseen on monia erilaisia tapoja. Tämä artikkeli tutkii parhaita raudan ja muiden ravintoaineiden lähteitä, jotka parantavat raudan imeytymistä ja hyväksikäyttöä elimistössä. Artikkelissa käsitellään myös ruoka-aineita, joita tulee välttää, kun yrität nostaa rautatasojasi sekä toisaalta parhaat eläin- ja kasviperäiset rautaa sisältävät ruoka-aineet. Artikkelin lopussa käydään läpi myös raudanpuutteen mittaamisessa tarvittavat tutkimukset hyvinkin laaja-alaisesti.
- Rautavarastojen ehtyminen (toiminnallinen rautataso silti normaali esim. hemoglobiinissa)
- Varhainen toiminnallinen raudanpuute ennen selkeää anemiaa
- Raudanpuuteanemia (hemoglobiinitaso laskee alle normaalin alarajan; rautaa ei ole riittävästi tukemaan normaalia punasolujen muodostusta)
Ensimmäinen askel raudanpuutteen korjaamisen ymmärtämisessä on ymmärtää ero hemi- ja nonhemiraudan välillä.
Hemi vs. nonhemirauta
Hemirautaa on ainoastaan eläinperäisissä ruoka-aineissa. Elimistön on selvästi helpompi imeyttää hemirautaa, mikä tekee siitä loistavan tavan nostaa kehon yleistä rautatasoa.
Hemiraudan lähteitä ovat muun muassa (per 100g):
- Sisäelimet (maksa, munuaiset, sydän jne.): 6,5-12,2 mg
- Merenelävät (osterit, simpukat, ravut jne.): 2,6-14,0 mg
- Punainen liha (naudanliha, sianliha, lammas jne.): 1,5-5,5 mg
- Siipikarja (kana, kalkkuna, ankka jne.): 0,7-4,4 mg
- Kananmuna: 1,4 mg
- Kala (lohi, tonnikala, makrilli jne.): 0,3-3,3 mg
Huom. MFP tekijä on lihassa, kalassa ja siipikarjassa oleva peptidi. Se parantaa samassa ateriassa olevan ei-hemiraudan imeytymistä. Tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti tehostetun vaikutuksen kasvissyöjien raudan (nonhemin) imeytymisessä eläinproteiinien kautta. Eräs tutkimus osoitti, että kanan, naudanlihan tai kalan lisääminen ateriaan lisäsi nonhemiraudan imeytymistä 2-3 kertaiseksi.
Nonhemirautaa sitä vastoin löytyy kasvilähteistä, kuten palkokasveista, pähkinöistä, siemenistä, tummista lehtivihreistä ja tietyistä jyvistä.
Nonhemiraudan lähteitä ovat (per 100 g):
- Kuivattu basilika (90 mg) ja kuivattu nokkonen (4,4 mg)
- Palkokasvit (pavut, linssit, herneet jne.): 3,2-9,7 mg
- Tofu ja tempeh: 2,7-5,6 mg
- Tummanvihreät lehtivihannekset (pinaatti, lehtikaali, mustakaali jne.): 0,8-6,4 mg
- Pähkinät ja siemenet (kurpitsa, talvikurpitsa, seesami jne.): 2-6,3 mg
- Kuivatut hedelmät (aprikoosit, rusinat, luumut jne.): 1,5-5,2 mg
- Täysjyvävilja (kaura, kvinoa, ruskea riisi jne.): 1,3-3,4 mg
Nonhemirauta imeytyy elimistöön heikommin kuin hemirauta. Koska kasviperäiset lähteet ovat yleensä ainoa raudan lähde vegaani- ja kasvisruokavalioissa, näiden henkilöiden on kiinnitettävä erityistä huomiota raudan saantiin ja rautatasojen mittaamisen. Myös viljassa, pähkinöissä ja siemenissä olevat fytaatit estävät raudan imeytymistä.
Noin 25 % ravinnon hemiraudasta imeytyy, kun taas 17 % ravinnon nonhemiraudasta imeytyy. Tutkimusten perusteella raudan hyötyosuuden arvioidaan olevan sekaruokavaliossa 14–18 % ja kasvisruokavaliossa 5–12 %.
Hemiraudan parhaita lähteitä ovat sisäelimet ja sisäelinlisäravinteet
Sisäelinten käyttö voi olla hyödyllistä lisäämään raudan saantia ja korjaamaan raudanpuutetta. Ne ovat erinomaisia raudan lähteitä ja sisältävät runsaasti A-vitamiinia, kuparia, magnesiumia ja sinkkiä, joista usein on puutetta raudan kanssa. Lihassa on myös runsaasti hemirautaa, mutta sisäelinten ravinnekokonaisuus viel selvän voiton kun mietitään raudan imeytymistä ja hyväksikäyttöä elimistössä.
Kolme ravitsemuksellisesti tärkeintä sisäelintä:
- Maksa sisältää rasvaliukoisia A-, D-, E- ja K-vitamiineja sekä proteiineja, hiilihydraatteja ja kivennäisaineita, kuten sinkkiä, kuparia, seleeniä ja rautaa.
- Munuaiset sisältävät vesiliukoisia vitamiineja, kuten niasiinia ja C-vitamiinia, sekä tärkeitä kivennäisaineita, kuten fosforia, kaliumia ja rautaa.
- Sydän sisältää omega-3-rasvahappoja, rautaa, B-vitamiineja, kuten folaattia, ja elektrolyyttejä, kuten natriumia ja kaliumia.
Sisäelinravintolisät voivat olla helppo tapa käyttää enemmän sisäelimiä, varsinkin jos et muuten pidä sisäelinten mausta. Jokaiselle elimelle on olemassa lisäravinteita, ja näiden sekoitus yhdistää ne kaikki yhteen kapseliin.
Varmista aina, että sisäelinten ja sisäelinravintolisien lähteet ovat korkealaatuisia, luomua, eettisiä ja "grass-fed" eli ruoholla ruokittuja / vapaasti laiduntavia eläimiä. Kokeile suosittua ja luotettavaa korkealaatuista tuotemerkkiämme Ruotsista -> Nordic Kings:
- Grass Fed Organ Mix (sekoitus naudan maksaa, munuaista ja sydäntä)
- Grass Fed Beef Liver (naudan maksaa)
Muita erinomaisia hemiraudan lähteitä ovat äyriäiset ja kalat
Äyriäiset, kuten katkaravut, simpukat, osterit, simpukat ja ravut ovat loistava ravinnon raudan lähde. Lisäksi kalat, kuten tonnikala, anjovis, lohi ja ruijanpallas, ovat hyviä raudan lähteitä.
Äyriäiset sisältävät myös runsaasti sinkkiä, mikä auttaa elimistöä imeyttämään rautaa. Äyriäisten ja kalan syöminen sitrushedelmien tai vihannesten, kuten pinaatin tai lehtikaalin, kanssa voi myös lisätä raudan imeytymistä.
Äyriäisten tai muiden merenelävien syöminen kaksi tai kolme kertaa viikossa voi auttaa tyydyttämään päivittäisen raudantarpeen.
Nonhemiraudan parhaat lähteet
Rautaa sisältäviä kasviperäisiä ruokia ovat:
- Merilevät, kuten spirulina, kombu, wakame, nori ja dulse
- Palkokasvit, kuten linssit, herneet, pavut ja kikherneet
- Pähkinät, kuten parapähkinät, hasselpähkinät, mantelit ja cashewpähkinät
- Siemenet, kuten kurpitsansiemenet ja auringonkukansiemenet
- Täysjyväviljat, kuten kvinoa, bulgur-vehnä ja ruskea riisi
- Tummat lehtivihannekset, kuten pinaatti, lehtikaali, mangoldi ja muut vihertävät kaalit
- Kuivatut hedelmät, kuten rusinat ja aprikoosit
- Soijapohjaiset fermentoidut tuotteet, kuten tempeh ja natto
Yrtit ovat loistava tapa lisätä elinvoimaa ja ravinteikuutta aterioihin; monissa on paljon rautaa. Yrtit, kuten oregano, persilja, basilika, timjami ja salvia, ovat kaikki erinomaisia ravinnon raudan lähteitä.
Sienet voivat myös olla erinomainen ravinnon raudan lähde, sillä ne sisältävät jopa 3 mg annosta kohden. Sen lisäksi, että sienet sisältävät runsaasti rautaa, ne ovat erinomainen magnesiumin, kalsiumin, kaliumin, sinkin, B-vitamiinien ja antioksidanttien lähde.
Näiden kasviperäisten raudan lähteiden lisääminen ruokavalioon voi auttaa raudanpuutteen korjaamisessa – huomioi kuitenkin myös se tosiasia, että eläinperäisen hemiraudan lähteen lisääminen ruokavalioon, parantaa myös nonhemiraudan imeytymistä.
Raudalla vahvistettuja/lisättyjä prosessoituja eineksiä, kuten aamiaismuroja ja pähkinämaitoja, ei kuitenkaan kannata käyttää. Ne sisältävät ongelmallisia lisäaineita, sokeria ja muita tarpeettomia ainesosia. Hintaan nähden saat myös vähemmän laadukasta ruokaa – aloita siis kokonaisista ruoka-aineista.
Raudan imeytymistä estäviä ravitsemuksellisia tekijöitä:
- Raudan imeytymistä heikentävät seuraavat ravintotekijät:
- Eri ruoka-aineiden sisältämä fytaatti eli fytiinihappo (runsaasti muun muassa palkokasveissa, täysjyväviljoissa, pähkinöissä ja siemenissä)
- Fenoliset yhdisteet kahvissa, teessä ja yrttiteessä
- Soijaproteiini (sisältää fytaatteja)
- Kalsium (estää sekä hemiraudan että nonhemiraudan imeytymistä)
Rautaa sisältävät ravintolisät ruokavalion tueksi
Rauta on parasta saada ensin luonnollisista ravintolähteistä. Jos sinulla on edelleen ongelmia rautatasoissasi, voi olla hyvä idea harkita ravintolisän käyttöä. Rautasulfaatti on yksi yleisimmistä rautalisän muodoista. Se voi olla halvin, mutta se ei ole paras imeytymisen kannalta (vaikkakin melko hyvä) ja voi aiheuttaa vatsan väänteitä ja muita suolisto-oireita.
Parhaita raudan ravintolisämuotoja ovat:
- Rautaglukonaatti on korkealaatuinen raudan muoto; tämä imeytyy yhtä nopeasti kuin rautasulfaatti, mutta aiheuttaa usein vähemmän maha-suolikanavan sivuvaikutuksia. Glukonihappomolekyyli auttaa säätelemään verensokeritasoja, toimii antioksidanttina ja voi auttaa suojaamaan oksidatiiviselta stressiltä. Glukonaatti voi myös auttaa vähentämään tulehdusta ja auttaa haavan paranemisessa.
- Rautabisglysinaatti on vielä parempi raudan muoto, joka on biologisesti erittäin hyvin hyödynnettävissä ja helposti imeytyvä. Se aiheuttaa vähemmän maha-suolikanavan sivuvaikutuksia kuin muut rautamuodot. Siinä on glysiinimolekyyli, joka on yhdistetty kudossynteesiin, välittäjäaineiden muodostumiseen ja tulehduksen vähentämiseen. Mainioita versioita ovat patentoitu Albion Ferrochel ja Iron Bisglycinate Chelate.
- Rautafumaraatti on poikkeuksellisen hyvin imeytyvä. Siinä on fumaarihappomolekyyli, joka on välittäjäaineen glutamaatin esiaste – se voi auttaa solujen ja kudosten uudistamisessa. Fumaarihappo on yhdistetty immuunijärjestelmän ja sydän- ja verisuoniterveyden kohenemiseen, ja se voi jopa auttaa vähentämään syöpäriskiä. Lisäksi sillä voi olla rooli verensokeritason hallinnassa, energiantuotannon lisäämisessä ja painonpudotuksen edistämisessä. Näiden kahden elementin yhdistäminen mahdollistaa paremman imeytymisen kehossa ja aiheuttaa vähemmän sivuvaikutuksia (tai ei lainkaan) kuin muut rautalisäravinteet.
Huom! Mielenkiintoista on, että vuonna 2020 tehty tutkimus raudanpuutteisilla aneemisilla naisilla osoitti, että raudan imeytyminen ravintolisistä on suurempi joka toinen päivä otettuna kuin päivittäin nautittuna.
Raudan imeytymiseen ja kehon rautatasapainon säätelyyn tarvittavat tärkeät ravinteet
Tietyt ravintoaineet voivat auttaa kehoa imeyttämään ja käyttämään rautaa paremmin ja nopeammin. Näitä ovat:
- C-vitamiinin on osoitettu lisäävän raudan imeytymistä merkittävästi, ja jotkut asiantuntijat ehdottavat, että sen ottaminen yhdessä raudan kanssa voi lisätä imeytymistä jopa kolminkertaiseksi.
- Kupari on toinen välttämätön ravintoaine, joka osallistuu raudan imeytymiseen ja kuljettamiseen kehossa. Sitä löytyy sisäelimistä, äyriäisistä, pähkinöistä ja tummasta suklaasta.
- B12-vitamiinilla on tärkeä rooli raudan imeytymisessä auttamalla hajottamaan ravinnon proteiineja, tukemaan ruoansulatusta ja punasolujen muodostumista. Se auttaa myös muuttamaan ravinnosta saatavaa rautaa elimistössä käyttökelpoiseen muotoon. B12-vitamiinia löytyy luonnollisesti eläintuotteista, kuten lihasta, siipikarjasta, kananmunista ja kalasta.
- A-vitamiini auttaa lisäämään transferriini-nimisen proteiinin tuotantoa, joka sitoutuu ravinnon rautaan ja auttaa kuljettamaan sitä soluihin imeytymistä varten. A-vitamiini auttaa myös luomaan happaman ympäristön raudan imeytymiselle. A-vitamiinia löytyy luonnollisesti eläintuotteista, kuten maksasta ja kananmunista.
- Seleeni auttaa lisäämään niiden entsyymien aktiivisuutta, joita tarvitaan muuttamaan ravinnosta saatavaa rautaa kehon käyttökelpoisiin muotoihin. Seleeni on myös välttämätön punasolujen terveelle kehitykselle, jotka auttavat kuljettamaan rautaa koko kehoon. Seleeniä löytyy luonnollisesti tietyistä elintarvikkeista, kuten parapähkinöistä, tonnikalasta ja ruskeasta riisistä.
- Sinkki auttaa kehoa muuttamaan ravinnosta saatavaa rautaa muotoon, jota keho voi käyttää. Sinkki auttaa myös säätelemään raudan aineenvaihduntaa ja on välttämätön punasolujen tuotannolle ja terveelle immuunijärjestelmän toiminnalle. Sinkin ravinnon lähteitä ovat äyriäiset, punainen liha, pavut, pähkinät, täysjyväviljat ja maitotuotteet.
- Orgaaniset hapot, kuten sitraatti, malaatti, tartraatti ja laktaatti; fermentoidut ruoat yleensä
Raudan imeytyminen on heikompaa, jos sinulla on puutosta tai vajausta jostakin yllä mainituista ravintoaineista. Kannattaa siis pitää erityisen hyvä huoli, että saat näitä mikroravinteita tarpeeksi, jos yrität korjata raudanpuutetta kehossa. Myös veriarvojen mittaaminen näiden mikroravinteiden osalta on järkevää ainakin kertaalleen tehtynä.
Miksi liiallinen rauta voi olla epäterveellistä
Raudan säätely on elimistössä hyvin tarkkaa. Joissakin tapauksissa elimistöön voi silti kerääntyä liikaa rautaa, sillä elimistö ei pysty erittämään rautaa ulos. Vaikein periytyvä raudan liikakerääntyminen on nimeltään hereditaarinen hemokromatoosi. Tämä sairaus jakaantuu neljään eri tyyppiin mutaatioiden mukaan. Suurin osa hemokromatoosia sairastavista kantaa homotsygootti-mutaatiota HFE-geenissä (C282Y G>A). Perinnöllinen hemokromatoosi voi altistaa monille muille sairauksille eri elimiin kertyvän liiallisen raudan vuoksi. Perinnöllisen riskin lisäksi raudan kertyminen voi olla mahdollista metabolisen oireyhtymän ja diabeteksen yhteydessä. Tämä on käytännössä havaittu tutkimuksissa tilanteissa, joissa henkilöllä on todettu koholla oleva raudan varastoproteiini ferritiinin taso on ollut yhteydessä kohonneeseen paastosokeriin, insuliiniresistenssiin, metaboliseen oireyhtymään ja diabetekseen. Tutkimuksissa tätä on kutsuttu nimellä ”dysmetabolic iron overload syndrome” (DIOS). Näillä henkilöillä on myös havaittu kohonnut hepsidiini-hormonin taso. Tämä taas saattaa muuttaa insuliinin tuotantoa koodaavia geenejä.
Ylimääräinen rauta (tai hyperferritinemia) voi olla ongelma, koska se voi lisätä vapaiden radikaalien tuotantoa, mikä voi aiheuttaa oksidatiivisia vaurioita soluille, proteiineille ja DNA:lle. Lisäksi liiallinen rauta verenkierrossa voi johtaa tulehduksen lisääntymiseen, mikä voi edelleen vahingoittaa elimiä, kudoksia ja soluja. Ylimääräinen rauta voi häiritä muiden kivennäisaineiden imeytymistä, mikä vaikeuttaa elimistön kykyä hyödyntää tärkeitä ravintoaineita oikein.
Ylimääräinen rauta voi myös kerääntyä elimiin, kuten sydämeen, maksaan ja haimaan, mikä johtaa hengenvaarallisiin tiloihin, kuten kirroosiin ja sydämen vajaatoimintaan (esim. hemokromatoosissa).
Jos elimistössäsi on liikaa rautaa, harkitse seuraavia toimenpiteitä:
- Vältä syömästä sisäelimiä, riistaa ja äyriäisiä (sisältävät paljon rautaa)
- Rajoita lampaan ja naudan syömistä 2–3 kertaan viikossa
- Rajoita C-vitamiinin käyttö 200 mg:aan /vrk (C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä)
- Vältä alkoholia ja sokeria (lisäävät raudan imeytymistä suolistosta)
- Vältä monivitamiinivalmisteita, joissa on rautaa
- Syö laajalla skaalalla kasviksia ja hedelmiä (estävä raudan imeytymistä ja vähentävät raudan aiheuttamaa hapetusstressiä
- Juo kahvia tai teetä aterioiden yhteydessä (tanniinit estävät raudan imeytymistä)
- Greipinsiemenöljy ja vihreä tee
- Verenluovutus
Raudanpuutteeseen tai raudan ylikuormitukseen liittyvät geenit
Raudanpuutteen tai raudan ylikuormituksen geneettinen testaus sisältää eri merkkiaineiden arvioinnin sen määrittämiseksi, onko yksilöllä alttius tälle sairaudelle. Yleisiä geneettisessä testauksessa käytettyjä markkereita ovat HFE, SLC40A1, SLC11A2 ja TMPRSS6.
HFE-geenitestin avulla voi selvittää, onko perinnöllistä riskiä hemokromatoosiin ja raudan kertymiseen elimistöön. Tutkittavat geenivariantit ovat HFE C282Y tai H63D.
SLC40A1 ja SLC11A2 ovat kaksi erikoistunutta geeniä, jotka ovat vastuussa raudan soluihin ja soluista ulos liikkumisen ohjaamisesta. Näiden geenien mutaatiot voivat häiritä elimistön kykyä prosessoida rautaa kunnolla.
TMPRSS6 on geeni, joka auttaa säätelemään hepsidiiniä, joka on raudan aineenvaihdunnassa tärkeä hormoni. Kun rautatasot ovat alhaiset, hepsidiinin taso nousee, mikä estää raudan imeytymistä ravinnosta ja estää varastoidun raudan vapautumisen varastoista. Toisaalta hepsidiini laskee, kun rautatasot ovat korkeat, jolloin enemmän rautaa pääsee verenkiertoon.
Genitestaus voi auttaa tunnistamaan yksilön riskejä kehittää raudan ylikuormitus tai puutos. Tuloksia tulee aina tulkita yhdessä muiden löydösten, kuten verikokeiden, kanssa.
Kuva: Raudan homeostaasilokukset (geenit) systeemisen raudan homeostaasin yhteydessä.
Lähde: Bell, S. et al. (2021). A genome-wide meta-analysis yields 46 new loci associating with biomarkers of iron homeostasis. Communications Biology 4 (1): 156–169.
Raudanpuutoksen selvittämiseen käytetyt laboratoriotestit
Ennen mahdollista raudan nauttimista ravintolisänä on erittäin suositeltavaa varmistaa, että raudanpuute on todellinen tai että elimistössä on lisääntynyt fysiologinen raudantarve, koska ylimääräinen rauta voi olla haitallista.
Testauksessa käytetyt yleiset biomarkkerit:
- Ferritiini on keskeinen raudan varastointiproteiini, jota on maksassa, pernassa ja luuytimessä. Matala ferritiinitaso, jota kutsutaan hypoferritinemiaksi, ilmenee kun rautatasot ovat alhaiset. Huomaa kuitenkin, että korkeat ferritiinitasot liittyvät dysmetaboliseen raudan ylikuormitusoireyhtymään (DIOS), joka liittyy yleisimmin metaboliseen oireyhtymään, diabetekseen ja insuliiniresistenssiin. Siksi pelkkä ferritiinin mittaaminen ei ole ratkaisevaa kehon rautatasapainon mittaamisessa.
- Seerumin rauta on vapaan (sitoutumattoman) raudan taso veressä, joka voidaan mitata osoittamaan, kuinka paljon rautaa on saatavilla hemoglobiinin tuotantoon.
- Seerumin transferriinikyllästys mittaa kuljetusproteiinin transferriiniin sitoutuneen raudan määrää. Korkeat tasot osoittavat, että elimistössä on enemmän rautaa.
- Transferriinia, joka kuvastaa elimistön kokonaisraudansitomiskykyä, käytetään arvioimaan, kuinka hyvin elimistö pystyy imeyttämään rautaa ravinnosta.
Muita laboratoriotestejä raudanpuutteen arvioimiseksi ovat muun muassa:
Liukoinen transferriinireseptori (sTfR) ja sTfR-ferritiiniindeksi
sTfR on kohonnut raudanpuutteessa transferriinireseptorien lisääntymisen vuoksi
Se voi auttaa erottamaan absoluuttisen (lisääntynyt sTfR) ja toiminnallisen raudanpuutteen (normaali sTfR) välillä.
Sinkki protoporfyriini / hemi -suhde
Vähentynyt raudan saanti hemoglobiinin muodostuksessa johtaa sinkin lisääntyneeseen käyttöön ja ZPP/H-suhteen kasvuun
Retikulosyyttien hemoglobiinipitoisuus
- Antaa arvion raudan saatavuudesta punasolujen tuotantoon muutaman päivän aikana ennen testiä
- Arvokas varhaisen raudanpuutteen indikaattori
Laboratoriotestit auttavat tunnistamaan raudan puutteen ja raudan ylikuormituksen sekä selvittämään erityisiä sairauksia, jotka voivat aiheuttaa raudanpuutetta, kuten anemiaa, maha-suolikanavan verenvuotoa tai imeytymishäiriötä.
Yhteenveto
Raudanpuute voi olla vakava terveysongelma, mutta onneksi sen voi korjata monin eri tavoin. Hemiraudan ja nonhemiraudan eron ymmärtäminen ja molempien lähteiden sisällyttäminen ruokavalioon on olennaista päivittäisen saantisuosituksen saavuttamiseksi. Rautalisiä ei kannata ottaa ensin mittaamatta rautatasoja elimistössä.
Tutkimuksemme ja viimeaikaiset tieteelliset havainnot viittaavat siihen, että sisäelinten, yrttien ja äyriäisten lisääminen ruokavalioon on rautatasojen nostamiseksi paras vaihtoehto, sillä ne tarjoavat laaja-alaisesti tarvittavia ravintoaineita.
///
Haluatko oppia lisää siitä miten voit optimoida rautatasot ja muut biomarkkerit kehossasi? Tule mukaan lääkäri Olli Sovijärven laatimalle Laboratoriotulokset haltuun verkkovalmennukseen!
