Biohakkereille erilaiset testit tarjoavat mahdollisuuden arvioida kokonaisvaltaisesti omaa fyysistä kehitystä. Testit auttavat arvioimaan kuntoa ja suorituskykyä sekä suunnittelemaan optimaalisen harjoitusohjelman. Nykyään erilaiset teknologiset apuvälineet ja puettavat sovellukset mahdollistavat fyysisen suorituskyvyn ja sen eri osa-alueiden kattavan arvioinnin.
UKK-KÄVELYTESTI
Tieteellisesti validoitu UKK-kävelytesti kehitettiin Suomessa 1990-luvun alussa mittaamaan kestävyyskuntoa eli hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä. Kävelytesti on tarkoitettu erityisesti keski-ikäisten fyysisen kunnon tutkimiseen. Sitä voidaan kuitenkin soveltaa myös muihin ikäluokkiin, ja sitä hyödynnetään nykyisin peruskoulutuksessa kuin kestävyyskunnon mittarina..
COOPER-TESTI
Tohtori Kenneth H. Cooperin vuonna 1968 Yhdysvaltain armeijaa varten kehittämä Cooperin testi on tarkoitettu maksimaalisen kestävyyden arviointiin. Siinä juostaan mahdollisimman pitkä matka 12 minuutissa. Tutkimusten mukaan, Cooperin testin tulosten ja maksimaalisen hapenottokyvyn välillä on vahva korrelaatio. Testi soveltuu parhaiten juoksijoille, koska siinä hyödynnetään juoksun taloudellisuutta ja tekniikkaa.
RAST-TESTI
Juoksuun perustuva anaerobinen sprinttitesti (RAST) kehitettiin ensimmäisen kerran Wolverhamptonin yliopistossa. Testin kehittäjien mukaan, RAST on samanlainen kuin Wingate-testi, mutta se on helpommin sovellettavissa urheilulajeihin, joissa juostaan.. Se on myös helpompi suorittaa ilman lisälaitteita (kuten polkupyöräergometriä ja mittalaitteita). Nykyään sitä käytetään laajalti palloilulajeissa (erityisesti koripallossa) maitohapon sietokyvyn mittaamiseen.
RAST-testissä juostaan 35 metriä (114 jalkaa) kuusi kertaa niin nopeasti kuin mahdollista. Jokaisen 35 metrin sprintin jälkeen pidetään 10 sekunnin tauko. Jokainen juoksu mitataan sekunnin sadasosan tarkkuudella. Kunkin sprintin teho voidaan laskea tämän kaavan avulla: Teho = kehon paino x matka² / aika³ Muut suureet lasketaan seuraavasti: Huipputeho = nopeimman (yleensä ensimmäisen) sprintin teho Minimiteho = hitaimman (yleensä viimeisen) sprintin teho.
TOIMINNALLINEN LIIKUNTASEULA (FMS)
Functional Movement Screen (FMS) on toiminnallinen liikuntanäyttö. biohakkerivalinta, kun mitataan liikkuvuutta ja kehonhallintaa. FMS on seitsemän harjoituksen sarja, jonka on kehittänyt Gray Cook, voimaharjoitteluun ja kehon liikkeisiin erikoistunut amerikkalainen fysioterapeutti. Testin kehittämisen motiivina oli luoda keinopatteristo, jonka avulla voidaan harjoittaa määrittää perusliikemalleihin liittyvät rajoitukset ja ongelmat.. FMS-testillä arvioidaan kehon liikkuvuutta ja tasapainoa: Huono FMS-testitulos (alle 14) korreloi vahvasti seuraavien tekijöiden kanssa suurempaan loukkaantumisriskiin. Huomaa, että FMS-testi vaatii erityisesti koulutetun ohjaajan. FMS-testiä käytetään laajalti ammattiurheilijoiden keskuudessa (NFL, NBA ja NHL) sekä sotilaiden ja yliopistourheilijoiden voimaharjoittelussa.
PYSTYHYPPY
Pystyhyppy on yksi tarkimmista testeistä, joita käytetään mittaamaan alaraajojen räjähtävää voimaa. Pystyhyppy korreloi vahvasti alavartalon maksimaalisen nopeusvoiman kanssa. Hyvä tulos miehillä on 60 cm (24 tuumaa) ja naisilla 50 cm (19,5 tuumaa). Tuloksen parantaminen kymmenellä senttimetrillä (4 tuumaa) vaatii yleensä huomattavan paljon harjoittelua. Huippu-urheilijoilta on virallisesti mitattu jopa 122 cm:n (48 tuuman) pystyhyppyjä. – yksi heistä on koripallolegenda Michael Jordan.
SEISOVA PITUUSHYPPY
Seisomapitkähypyssä mitataan kehon räjähtävää voimaa ja kimmoisuutta. Testin suorittaminen ei vaadi erityisiä välineitä tai valmistautumista. Mittausprosessi on myös helppo, mikä tekee testistä erittäin hyödyllisen. – jopa kotona. Seiväshyppy on yleinen kuntotesti asevoimissa ympäri maailmaa. Myös monet ammattilaisurheilulajit käyttävät seisten suoritettavaa pituushyppyä testimenetelmänä ennen kunkin kauden alkua. Mielenkiintoista on, että seisten suoritetun pituushypyn tulos riippuu pitkälti yksilön valitsemasta maalilinjasta. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että tämä ulkoinen lähestymistapa (maalilinjan asettaminen) tuotti parempia tuloksia. kuin sisäinen lähestymistapa, jossa keskitytään polvien mahdollisimman nopeaan ojentamiseen..
BONUS: ELEKTROMYOGRAFIA
Elektromyografia (EMG) mittaa lihaksen sähköistä aktiivisuutta. Lääketieteessä EMG:tä käytetään yleensä lihas- ja hermovaurioiden tutkimiseen. Viime vuosikymmenellä on tullut markkinoille pinta-EMG (sEMG), joka kiinnostaa biohakkereita. Sillä voidaan tuottaa tarkkoja mittauksia lihassolujen aktivoitumisesta ja väsymismalleista.. Uusimpia EMG-sovelluksia ovat puettavat biometriset vaatteet, jotka mittaavat lihasaktivaation lisäksi sykettä ja energiankulutusta.
Miten fyysistä kuntoa mitataan? Jaa vinkkisi ja niksisi kommenteissa!