Globaali toimitus EU:sta

100 % 14 päivän rahat takaisin -takuu

Yli 400 ★★★★★ arvostelua

    Kohde on lisätty

    Ympäristömyrkkyjen ihmisten terveyteen kohdistuvien haitallisten vaikutusten tutkiminen: kattava tieteellinen katsaus

    • person Olli Sovijärvi
    • calendar_today

    Ympäristömyrkkyjä on kaikkialla ympäristössämme, ja niille altistuminen voi vahingoittaa terveyttämme. Tämä kattava tieteellinen katsaus tutkii erilaisia ​​ympäristömyrkkyjä ja niiden haitallisia vaikutuksia ihmiskehoon. Raskasmetalleista ja torjunta-aineista ilman epäpuhtauksiin tutkimme altistumisen riskejä ja seurauksia, mukaan lukien kehitysviiveet, neurologiset häiriöt ja syöpä. Ymmärtämällä ympäristömyrkkyjen vaikutuksen voimme vähentää altistumistamme ja suojella terveyttämme.

    Johdanto

    Ympäristömyrkyt ovat kemiallisia aineita tai yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa eläville organismeille ja ympäristölle. Ne viittaavat myös kemiallisiin yhdisteisiin tai alkuaineisiin ilmassa, vedessä, ruoassa, maaperässä, pölyssä tai muissa ympäristön väliaineissa, kuten kulutustuotteissa, kuten kosmetiikassa. Näitä myrkkyjä syntyy usein ihmisen toiminnasta, kuten teollisista prosesseista, kuljetuksista ja maataloudesta, ja niitä löytyy eri muodoissa, mukaan lukien kaasut, nesteet ja kiinteät aineet.

    Ympäristömyrkyt CDC:n kansallisen biomonitorointiohjelman (NBP) mukaan ihmisnäytteistä (esim. virtsasta, verestä, seerumista tai rintamaidosta) mitattiin yli 400 ympäristökemikaalia tai niiden metaboliittia. Myös bakteereista, sienistä, levistä ja kasveista peräisin olevat toksiinit ovat kuulemma tappavimpia kemikaaleja.[1]

    Ympäristömyrkyt voivat myös vaikuttaa merkittävästi ekosysteemeihin, mukaan lukien maaperän, veden ja ilman saastuminen sekä luonnollisten elinympäristöjen ja villieläinten häiriintyminen. Nämä toksiinit voivat kertyä ravintoketjuun, mikä johtaa biokertymiseen ja biomagnifioitumiseen, millä voi olla vakavia seurauksia eläinten ja ihmisten terveydelle.

    Erityisesti ympäristökemikaalit aiheuttavat monenlaisia ​​haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle. Näitä ovat hormonaaliset häiriöt, autoimmuunisairaudet, hermostoa rappeuttavat sairaudet, liikalihavuus, allergiat, astma, kognitiivisten kykyjen heikkeneminen, aineenvaihduntahäiriöt, hedelmättömyys, autismi ja syöpä, vain muutamia mainitakseni.[2-7]

    Luettelo ympäristökemikaaleista:[8]

    • Akryyliamidi
    • Kotiniini
    • N,N-dietyyli-meta-toluamidi (DEET)
    • Dioksiinin kaltaiset kemikaalit
    • Desinfioinnin sivutuotteet (trihalometaanit)
    • Ympäristöfenolit
      • Bentsofenoni-3
      • Bisfenoli A (BPA)
      • Triklosaani
      • 4-tert-oktyylifenoli
    • Fungisidit ja rikkakasvien torjunta-aineet
      • Sulfonyyliurean rikkakasvien torjunta-aineet
    • Raskasmetallit (katso kattavampi luettelo alla)
    • Hyönteismyrkyt ja torjunta-aineet
    • Mikro- ja nanomuovit[9]
      • Mikromuovia 0,1-5000 µm
      • Nanomuovit, joiden koko on < 0,1 µm
    • NNAL (4-(metyylinitrosamino)-1-(3-pyridyyli)-1-butanoli)
    • Ei-dioksiinin kaltaiset polyklooratut bifenyylit (PCB:t)
    • Parabeenit
    • Perkloraatti
    • Perfluorokemikaalit (PFC:t)
    • Ftalaatit
      • Bentsyylibutyyliftalaatti
      • Di-2-etyyliheksyyliftalaatti
      • Disykloheksyyliftalaatti
      • Dietyyliftalaatti
      • Di-isononyyliftalaatti
      • Dimetyyliftalaatti
      • Di-n-butyyliftalaatti/di-isobutyyliftalaatti
      • Di-n-oktyyliftalaatti
    • Polybromidifenyylieetterit (PBDE) ja polybromibifenyyli (PBB)
    • Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH)
    • Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC)
      • Bentseeni 3
      • Metyyli-tert-butyylieetteri (MTBE)
      • Styreeni

    Luettelo elävien organismien biologisista myrkkyistä:[10]

    • Monien Aspergillus-sienen lajien tuottamat aflatoksiinit,
      • Yleisesti saastuttaa maissia (maissia) ja muita viljelykasveja tuotannon, sadonkorjuun, varastoinnin tai käsittelyn aikana
      • Suurilla annoksilla ja pitkiä aikoja se aiheuttaa akuutin ja kroonisen maksavaurion ja maksasyövän
    • Amanita phalloides -sienen (Amanita phalloides) tuottamat amanitiinitoksiinit
      • Terveysvaikutuksia voivat olla maksan ja munuaisten vajaatoiminta ja kuolema
    • Bacillus anthraciksen tuottama tappava pernaruttotoksiini
      • Pernaruttotoksiiniproteiinit, mukaan lukien pernaruton tappava tekijä, toimivat yhdessä häiritäkseen solun puolustusjärjestelmää.
    • Clostridium botulinumin tuottama botuliinitoksiini
      • Yksi myrkyllisimmistä tähän mennessä tunnetuista aineista.
      • Aiheuttaa botulismia – vakavaa lihaksia lamauttavaa sairautta
    • Bordetella pertussis -bakteerin tuottama pertussistoksiini
      • Aiheuttaa hinkuyskää
    • Stafylokokin enterotoksiini B (SEB)
      • Useimmiten liittyy ruokamyrkytykseen
    • Saksitoksiini ja neosaksitoksiini, jota tuottavat useat meri- ja makeanveden levälajit ja sinilevät (syanobakteerit)
      • Suuria pitoisuuksia voi kertyä suodattimella ruokkiviin äyriäisiin, kuten simpukoihin ja ostereihin
    • Vomitoksiini (deoksinivalenoli), diasetoksiscirpenoli ja T-2- ja HT-2-toksiinit sienistä ja levistä
      • Nämä mykotoksiinit vaikuttavat jopa 25 prosenttiin maailman viljan tarjonnasta

    Harkitse ei-metallimyrkkyjen osalta myrkyllisen ei-metallikemiallisen profiilin (GPL-TOX) tekemistä, joka seuloi 173 erilaista myrkyllistä kemikaalia, mukaan lukien:

    • Organofosfaattitorjunta-aineet
    • Ftalaatit
    • Bentseeni
    • Ksyleeni
    • Vinyylikloridi
    • Pyretroidihyönteismyrkyt
    • Akryyliamidi
    • Perkloraatti
    • Difenyylifosfaatti
    • Etyleenioksidi
    • Akryylinitriili

    Lisäksi, jos olet altistunut mykotoksiineille tai epäilet, että voit altistua mykotoksiineille, harkitse joko virtsatestin (MycoTOX-profiili) tai veren IgE-testin tekemistä selvittääksesi, oletko altistunut mykotoksiineille tai aiheuttanut allergisen reaktion hometta. MycoTOX käyttää massaspektrometria (MS/MS) tekniikkaa, joka pystyy havaitsemaan pienempiä sienitoksiinipitoisuuksia.[11]

    Testiä käytetään myös seurantatestissä sen varmistamiseksi, että vieroitushoidot ovat onnistuneet. IgE-homevasta-aineiden testaus (ja mahdollisesti IgG-homevasta-aineiden aiemman altistumisen selvittämiseksi) on hyödyllistä henkilöille, jotka epäilevät reagoivansa ympäristön ärsykkeisiin.[12] Hometta voi esiintyä joko sisällä (kotitalokasvit ja kosteat paikat) tai ilmassa ulkona (huipputasot loppukesällä ja alkusyksystä). Huomaa myös, että lämpimämmässä, kosteassa ilmastossa voi olla lisääntynyt homeen määrä ympäri vuoden.[13]

    Raskasmetallimyrkyllisyys

    Raskasmetallit ovat alkuaineita, joiden atomiluku on suurempi kuin 20 ja atomitiheys yli 5 g/cm 3 ja joilla on oltava metallin ominaisuudet. Raskasmetallit jaetaan karkeasti kahteen luokkaan: välttämättömät ja ei-välttämättömät raskasmetallit. Välttämättömät ovat niitä, joita elävät organismit tarvitsevat perusprosessien, kuten kasvun, aineenvaihdunnan ja eri elinten kehityksen suorittamiseen (kuten kupari, rauta, koboltti, mangaani, sinkki ja nikkeli).[14] 

    Kuva : Kaavamainen selitys ympäristön raskasmetalleista.

    Lähde : Mitra, S. et al. (2022). Raskasmetallien vaikutus ympäristöön ja ihmisten terveyteen: uusia terapeuttisia oivalluksia myrkyllisyyden torjumiseksi. Journal of King Saud University-Science , 101865.

    Monet tarpeettomat raskasmetallit voivat olla myrkyllisiä ihmisille (kuten arseeni, elohopea, lyijy, kadmium ja antimoni). Altistuminen näille metalleille on lisännyt teollista ja antropogeenistä toimintaa ja nykyaikaista teollistumista.

    Myrkyllisten metallien aiheuttama veden ja ilman saastuminen on ympäristöongelma, ja se vaikuttaa satoihin miljooniin ihmisiin maailmanlaajuisesti. Elintarvikkeiden saastuminen raskasmetalleilla on toinen huolenaihe ihmisten terveydelle. Raskasmetallit ja muut ympäristön epäpuhtaudet voivat myös esiintyä luonnossa ja jäädä ympäristöön. Ihmisten altistuminen metalleille on siis väistämätöntä. Raskasmetallien myrkylliset mekanismit ilmenevät reaktiivisten happilajien (ROS) muodostumisena, entsyymien inaktivoitumisena ja antioksidanttisen puolustusjärjestelmän tukahduttamisena.[15] 

    Ammatillinen ja teollinen altistuminen tai altistuminen erilaisista harrastuksista voi lisätä ihmisille raskasmetallimyrkyllisyyden riskiä.[16-17]

    Eniten riskiryhmiin kuuluvat työntekijät sellaisilla aloilla kuin:

    • Metallin jalostus
    • Seostus (metallien yhdistäminen muihin aineisiin)
    • Elektroniikan ja tietokoneiden valmistus
    • Osavalmistus ilmailu- ja työstökoneissa
    • Torjunta-aineiden valmistus ja käyttö,
    • Hitsaus (valmistusprosessi, jossa kaksi tai useampia osaa sulatetaan yhteen lämmön, paineen tai molempien avulla muodostaen liitoksen osien jäähtyessä)
    • Putkityöt
    • Rakentaminen
    • Öljynjalostus
    • Tuliaseet ja ammukset
    • Kaivostoiminta
    • Jätteiden hävittäminen
    • Pigmenttien ja pinnoitteiden valmistus
    • Petrokemian tuotanto
    • Työskentele lasin, väriaineiden, keramiikan tai maalien kanssa
    • Hammaslääketiede

    Jokapäiväinen toiminta ja ympäristösi voivat myös olla riskitekijä lisääntyneelle altistumiselle myrkyllisille raskasmetalleille. Näitä ovat:

    • Pohjavesi ja ilman saastuminen voivat levittää metalleja
      • Yleensä yllä olevassa luettelossa mainittujen toimialojen lähellä
    • Metallien saastuttamien elintarvikkeiden (kuten tietyt merenelävät tai riisi) nauttiminen
      • Riisi -> arsenium
      • Merenelävät -> elohopea
    • Lisäravinteet valmistajilta, joilla ei ole hyvää valmistuskäytäntöä (GMP) ja joita ei ole laboratoriotestattu raskasmetallien ja muiden toksiinien varalta
    • Tupakointi (aktiivinen ja passiivinen)
    • Talot, joissa on vanhoja kaivoja, putkia ja rakennusmateriaaleja,
    • Henkilökohtaiset hygieniatuotteet ja kosmetiikka
    • Tietyt lääkkeet
    • Altistuminen päästöille ja pakokaasuille
    • Altistuminen maaleille, hammasamalgaameille ja ilotulitusvälineille

    Kun myrkyllinen raskasmetalli pääsee kehoon, se joko poistuu ulosteen, sapen, virtsan, hien, hiusten ja kynsien kautta tai kerrostuu kudoksiin. Tämä voi johtaa pitkäaikaiseen varastointiin. Kudoskertymän (tai "kehon kokonaistaakan") mittaaminen on kuitenkin haastavaa.[18] 

    Kuva : Raskasmetallimyrkyllisyyden mekanismit ihmisillä.

    Lähde : Mitra, S. et al. (2022). Raskasmetallien vaikutus ympäristöön ja ihmisten terveyteen: uusia terapeuttisia oivalluksia myrkyllisyyden torjumiseksi. Journal of King Saud University-Science , 101865.

    Myrkyllisiä raskasmetalleja voidaan mitata useista eri näytetyypeistä, kuten verestä, virtsasta, hiuksista ja kynsistä, jotka ovat helpoimmin saatavilla olevia kudoksia altistumisen kvantifioimiseksi. Useat muuttujat (kuten puoliintumisaika, annos, aika, kinetiikka ja reitti) vaikuttavat kuitenkin sopivaan näytetyyppiin. Kliiniset lääkärit tekevät yleensä kaksi testiä: esi- ja jälkiprovokoitu näyte (virtsa tai veri) erottaakseen viimeaikaisen altistuksen kudosvarastosta. Satunnaiset virtsanäytteet tai ajoitetut virtsanäytteet tarjoavat hyödyllistä tietoa altistumisen seulomiseen. Hiukset ja/tai kynnet, myrkyllisten elementtien mahdolliset eliminaatioreitit, voivat olla hyödyllisiä näytteitä näytteenottoa edeltävän kuukauden aikana tai enemmän tapahtuneen altistumisen havaitsemiseksi. Alkuaineiden havaitseminen hiuksista ja kynsistä korreloi jossain määrin alkuainemuodon puoliintumisaikaan.[19]

    Genova Diagnostics Toxic Element Clearance Profile -analyytit (virtsa suhteessa kreatiniiniin) sisältävät:[20]

    • Johtaa
    • Merkurius
    • Alumiini
    • Antimoni
    • Arseeni
    • Barium
    • Vismutti
    • Kadmium
    • Cesium
    • Gadolinium
    • Gallium
    • Nikkeli
    • Niobium
    • Platina
    • Rubidium
    • Tallium
    • Torium
    • Tina
    • Volframi
    • Uraani

    Kuva: Kaaviomainen selitys raskasmetallimyrkyllisyyden hoidosta luonnollisilla bioaktiivisilla molekyyleillä.

    Lähde : Mitra, S. et al. (2022). Raskasmetallien vaikutus ympäristöön ja ihmisten terveyteen: uusia terapeuttisia oivalluksia myrkyllisyyden torjumiseksi. Journal of King Saud University-Science , 101865.

    Strategiat luonnollisen raskasmetallien myrkyttömyyden tukemiseksi kehossa:[21-23]

    • Koko kehon ravitsemustilan optimointi myrkkyjen poistamiseksi
      • Mikroravinteet (erityisesti sinkki ja seleeni)
      • Välttämättömät aminohapot
      • Tulehduksia alentavat rasvahapot (omega-3, EVOO jne.)
      • Tietyt suojaavat fytokemikaalit voivat myös auttaa (kversetiini, katekiini, antosyaniini, astaksantiini, kurkumiini, resveratroli, ferulihappo, krysiini ja naringeniini)
    • Optimoi suoliston toimintaa ja korjaa suoliston läpäisevyyttä
      • Poista kaikki ruoka-allergeenit
      • Ruoansulatusentsyymit ja tietyt probioottikannat[24] (kuten Bacillus-lajit, jotka näyttävät olevan erityisen tehokkaita myrkyllisten raskasmetallien poistamisessa)[25]
      • Tietyt kuidut, jotka lisäävät suoliston liikkuvuutta ja ulostamista
      • Riittävän magnesiumin käyttö auttaa lisäämään suolen toimintaa
      • Katso tarkemmat ohjeet tätä varten Biohacker's Handbookista
    • Maksan detoksifikaatioreittien parantaminen (vaihe 1 ja vaihe 2 – kuvattu yksityiskohtaisesti Biohacker's Handbookissa)
      • Metyloidut B-vitamiinit (B6, folaatti ja B12)
      • Päivittäinen rikkipitoisten ruokien (sipuli, parsakaali, viheriöt, lehtikaali, valkosipuli, munat jne.) syöminen
      • Glutationi, N-asetyylikysteiini, maitoohdake (silymariini), tauriini ja R-lipoiinihappo
      • Klorella, spirulina, mikrolevät[26] ja korianteri voivat myös auttaa
    • Säännöllinen hikoilu liikunnan ja lämmön kautta (esim. sauna ja infrapunasauna)
      • Katso erityinen infrapunasauna- ja niasiiniprotokolla raskasmetallien myrkkyjen poistamiseksi Biohackerin käsikirjasta
    • Juo paljon mineraalipitoisia nesteitä ja käytä elektrolyyttejä
    • Yleensä kaikkien toksiinien poistumisreittien optimointi kehossa:
      • Hiki
      • Virtsa
      • Jakkara
    • Kelatointiaineet (kysy aina lääkärin puoleen ennen näiden käyttöä)
      • DMSA, DMPS ja EDTA
      • Endogeenisiä kelatoivia aineita ovat glutationi ja metallotioneiini
    • Harkitse mahdollisten amalgaami (elohopea) täytteiden poistamista ammattimaisen biologisen hammaslääkärin kanssa

    Johtopäätös

    Ympäristömyrkyt aiheuttavat merkittävän riskin ihmisten terveydelle, eikä niiden vaikutusta voida jättää huomiotta. Tämä kattava tieteellinen katsaus korostaa erilaisia ​​ympäristömyrkkyjä, joille ihmiset voivat altistua, ja niiden haitallisia vaikutuksia kehoon. Katsauksessa korostetaan, että toksiinit voivat kerääntyä ravintoketjuun, mikä johtaa biokertymiseen ja biomagnifioitumiseen, millä on vakavia seurauksia eläimille ja ihmisille. Ymmärtämällä ympäristömyrkkyille altistumisen riskit ja seuraukset ihmiset voivat ryhtyä toimiin vähentääkseen altistumistaan ​​ja suojellakseen terveyttään.

    Viitteet:

    1. Luonnollinen biomonitorointiohjelma. (2021). Ympäristökemikaalit . Tautien torjunta- ja ehkäisykeskukset.
    2. Crinnion, W. (2000). Ympäristölääketiede, osa yksi: ympäristömyrkkyjen aiheuttama ihmiskuorma ja niiden yhteiset terveysvaikutukset. Alternative Medicine Review 5 (1): 52–63.
    3. Kharrazian, D. (2021). Altistuminen ympäristömyrkkyille ja autoimmuunisairaudet. Integratiivinen lääketiede: A Clinician's Journal 20 (2): 20–24.

    4. Pizzorno, J. (2018). Ympäristömyrkyt ja hedelmättömyys. Integratiivinen lääketiede: A Clinician's Journal 17 (2): 8–11.

    5. Ye, B. & Leung, A. & Wong, M. (2017). Ympäristömyrkyllisten aineiden ja autismikirjon häiriöiden yhteys lapsilla. Ympäristön saastuminen 227: 234–242.

    6. Vasefi, M. & Ghaboolian-Zare, E. & Abedelwahab, H. & Osu, A. (2020). Ympäristömyrkyt ja Alzheimerin taudin eteneminen. Neurochemistry International 141: 104852.

    7. Kelishadi, R. & Poursafa, P. & Jamshidi, F. (2013). Ympäristökemikaalien rooli liikalihavuudessa: järjestelmällinen katsaus nykyiseen näyttöön. Journal of Environmental and Public Health 2013: 896789.

    8.  Luonnollinen biomonitorointiohjelma. (2021). Ympäristökemikaalit . Tautien torjunta- ja ehkäisykeskukset. 

    9. Gruber, E. et ai. (2022). Hukkaa vai ei hukata: kyseenalaistaa mikro- ja nanomuovien mahdolliset terveysriskit keskittyen niiden nielemiseen ja mahdolliseen karsinogeenisuuteen. Altistuminen ja terveys 1-19.

    10.  Kansallinen biomonitorointiohjelma. (2017). Toksiinit . Tautien torjunta- ja ehkäisykeskukset. 

    11. Escrivá, L. & Manyes, L. & Font, G. & Berrada, H. (2017). Ihmisen virtsan mykotoksiinianalyysi LC-MS/MS:llä: Vertaileva uuttotutkimus. Toksiinit 9 (10): 330.

    12. Makkonen, K. & Viitala, K. & Parkkila, S. & Niemelä, O. (2001). Seerumin IgG- ja IgE-vasta-aineet homeperäisiä antigeenejä vastaan ​​potilailla, joilla on yliherkkyysoireita. Clinica Chimica Acta 305 (1-2): 89-98.

    13. Kespohl, S. et ai. (2022). Mitä tulee testata potilailla, joiden epäillään altistumista homeelle? Serologisten merkkiaineiden käyttökelpoisuus diagnoosissa. Allergologie Select 6: 118–132.

    14. Raychaudhuri, S. & Pramanick, P. & Talukder, P. & Basak, A. (2021). Polyamiinit, metallotioneiinit ja fytokelatiinit – kasvien luonnollinen suoja raskasmetallien vähentämiseksi. Studies in Natural Products Chemistry 69: 227–261.

    15. Balali-Mood, M. & Naseri, K. & Tahergorabi, Z. & Khazdair, M. & Sadeghi, M. (2021). Viiden raskasmetallin myrkylliset mekanismit: elohopea, lyijy, kromi, kadmium ja arseeni. Frontiers in Pharmacology 12: 643972.

    16. Zhang, T. et ai. (2019). Raskasmetallit ihmisen virtsassa, elintarvikkeissa ja juomavedessä sähköisen jätteen purkualueelta: Altistumislähteiden ja metallien aiheuttaman terveysriskin tunnistaminen. Ecotoxicology and Environmental Safety 169: 707–713.

    17. Tchounwou, P. & Yedjou, C. & Patlolla, A. & Sutton, D. (2012). Raskasmetallien myrkyllisyys ja ympäristö. Molecular Clinical and Environmental Toxicology 101: 133–164.

    18. Bernhoft, R. (2012). Elohopean toksisuus ja hoito: katsaus kirjallisuuteen. Journal of Environmental and Public Health 2012: 460508.

    19. Keil, D. & Berger-Ritchie, J. & McMillin, G. (2011). Myrkyllisten alkuaineiden testaus: painopiste arseenissa, kadmiumissa, lyijyssä ja elohopeassa. Laboratory Medicine 42 (12): 735–742.

    20.  Genovan diagnostiikka. (2021). Myrkylliset ja ravintoaineet. 

    21. Sears, M. (2013). Kelatointi: raskasmetallien myrkkyjen poiston valjastaminen ja tehostaminen – katsaus. The Scientific World Journal 2013: 219840.

    22. Zhai, Q. & Narbad, A. & Chen, W. (2014). Ruokavaliostrategiat kadmiumin ja lyijyn toksisuuden hoitoon. Nutrients 7 (1): 552–571.

    23. Hodges, R. & Minich, D. (2015). Metabolian vieroitusreittien modulointi elintarvikkeilla ja elintarvikeperäisillä komponenteilla: tieteellinen katsaus kliiniseen käyttöön. Journal of Nutrition and Metabolism 2015: 760689.

    24. Abdel-Megeed, R. (2021). Probiootit: lupaava sukupolvi raskasmetallien myrkkyjen poistamiseksi. Biologinen hivenainetutkimus 199 (6): 2406–2413.

    25. Alotaibi, B. & Khan, M. & Shamim, S. (2021). Selvitetään Bacillus-lajien taustalla olevat raskasmetallivieroitusmekanismit. Micro-organisms 9 (8): 1628.

    26. Tripathi, S. & Poluri, K. (2021). Mikrolevien raskasmetallien vieroitusmekanismit: näkemyksiä transkriptomiikan analyysistä. Ympäristön saastuminen 285: 117443.

    Jätä kommentti

    Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen kuin ne julkaistaan