D-vitamiini tai kolekalsiferoli (D3-vitamiini)
D-vitamiini on poikkeuksellinen aine, koska se on itse asiassa hormonin esiaste tai hormonin kaltainen aine. D-vitamiini todellakin vaikuttaa yli 2 000 geenin ja 37 eri elimen työhön D-vitamiinireseptorin (VDR) kautta . D-vitamiinia on useita eri muotoja, jotka vaikuttavat kehoon eri tavoin ja eri paikoissa. D-vitamiinin muotoja ovat D1-vitamiini, D2-vitamiini (ergokalsiferoli) ja D3-vitamiini (kolekalsiferoli). Näistä D3-vitamiini on tärkein aktiivinen hormoni, jota ihminen tuottaa auringon UVB-säteilyn kautta ihossa ja myöhemmin munuaisissa ja maksassa.
D-VITAMIININ SYNTEESI IHMISKEMISTÖSSÄ
Jotkut merenelävät, kalaöljy, maitotuotteet, munat ja sienet sisältävät D3-vitamiinia (sienet sisältävät enimmäkseen vitamiinia D2). Useimmissa tapauksissa ravinnosta saamasi D-vitamiinin määrä ei riitä täyttämään kehosi tarpeita ellet saa auringonvaloa ympäri vuoden.
Kudostasolla fysiologisesti aktiivisen D-vitamiinin esiasteet eli D2- ja D3 hydrolysoituvat ensin maksassa muodostaen D-vitamiinin varastoinnin inaktiivisen muodon - kalsifediolin (25(OH)D) (katso kuva yllä). Seuraavaksi ne hydrolysoituvat munuaisissa muodostaen kalsitriolia (1,25(OH)2D), joka sitoutuu solujen D-vitamiinireseptoreihin (VDR). Laboratoriokokeissa mitataan yleensä kalsifediolia . Yleisesti D-vitamiinin vertailuarvoja ja tehokkuutta eri sairauksien ehkäisyssä on arvioitu verenkierron kalsifediolipitoisuuksilla.
Riittävä magnesiumin saanti varmistaa D-vitamiinin oikean tuotannon ihossa ja munuaisissa . Suomalaisten riittämätön magnesiumin saanti lisää D-vitamiinin puutetta. Samanaikainen magnesiumin ja D-vitamiinin puute vaikuttaa negatiivisesti kalsiumin aineenvaihduntaan, häiritsee aivojen ja immuunijärjestelmän kunnollista toimintaa sekä altistaa autoimmuunisairauksien ja mielenterveysongelmien syntymiselle .
Havaittiin, että D-vitamiini toimii VDR-reseptorien kautta immuunijärjestelmässä, haimassa, sydämessä ja verisuonissa sekä lihaksissa ja aivoissa. Aiemmin riittävä D-vitamiinin saanti katsottiin välttämättömäksi vain riisitautien ja osteoporoosin puhkeamisen estämiseksi. Viimeaikainen tutkimuskokemus kuitenkin osoittaa, että elimistö käyttää D-vitamiinia eri tarkoituksiin.
Cambridgen yliopiston vuonna tekemän tutkimuksen tulokset 2014 ovat osoittaneet, että ihmisten kuolleisuus oli alhaisin, kun veren D-vitamiinitaso (kalsitrioli) oli vähintään 90 nmol/l. Tuolloin korkeampi D-vitamiinipitoisuus veressä ei vaikuttanut ihmisen kuolleisuuteen millään tavalla .
Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että vitamiini D-puutos voi olla suurempi uhka terveydelle kuin alun perin uskottiin. Itä-Suomen yliopiston meneillään olevan FIND-tutkimuksen tavoitteena on selvittää D-vitamiinilisän mahdollista vaikutusta sydän- ja verisuonisairauksien ja syöpien kehittymisen todennäköisyyteen. Lisäksi tämän tutkimuksen tavoitteena on määrittää D-vitamiinilisän vaikutukset muiden sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, masennukseen ja luuston terveyteen, etenemiseen .
Koehenkilöiden oletetaan ottavan joko 0, 40 tai 80 mikrogrammaa D-vitamiinia sisältävää lisäravintoa. Tämän lisäosan lisäksi koehenkilöt voivat kuluttaa jopa 20 mikrogrammaa D-vitamiinilisää päivässä nykyisten suositusten mukaisesti. FIND-tutkimuksen päätulos oli, että suositeltua merkittävästi suurempien D-vitamiiniannosten käyttö viiden vuoden ajan ei vaikuttanut iäkkäiden miesten ja naisten sydän- ja verisuonitautien tai syövän ilmaantuvuuteen tai kokonaiskuolleisuuteen .
Lisäksi FIND-tutkimuksessa analysoidaan ja raportoidaan D-vitamiinilisän vaikutuksista muun muassa tyypin 2 diabeteksen, murtumien ja kaatumien riskiin, mielialaan, infektioihin ja kiputiloihin.
- Osteoporoosi
- Erilaisia syöpiä
- Diabetes (tyypit 1 ja 2)
- Sydän- ja verisuonitaudit
- Erilaiset neurologiset häiriöt
- Psoriasis
- Erilaiset infektiot
- MS
- Astma
- Verenpainehäiriöt
- Niveltulehdus
- Sarkoidoosi
- Sjogrenin oireyhtymä
- Hashimoton tauti
- SLE
- Skleroderma
D-VITAMIINI JA IMMUUNOISTOJÄRJESTELMÄ
D-vitamiinilla on keskeinen rooli immuunijärjestelmän tasapainon säätelyssä. Esimerkiksi D-vitamiini aktivoi erilaisia T-soluja. Immuunivasteessa tappajasolu tunnistaa mahdollisesti haitalliset patogeenit, sieppaa ja esittelee ne T-solulle, joka tuottaa D-vitamiinireseptoreita ( VDR) . Reseptori sitoutuu veressä olevaan D-vitamiiniin ja aktivoi T-soluja. Tämän seurauksena auttaja-T-solut ilmoittavat tunkeilijasta ja tappaja-T-solut yrittävät lopulta päästä eroon kutsumattomasta vieraasta. Ilman D-vitamiinia T-solut pysyvät aina lepotilassa.
Kuva: D-vitamiinin vaikutukset immuunivasteeseen.
Lähde: Rosas-Peralta, M. et al. (2017). D-vitamiinin puutteen toimintahäiriöiset immunometaboliset vaikutukset, lisääntynyt kardiometabolinen riski. Mahdollinen epidemiologinen hälytys Amerikassa? Endocrinología, Diabetes y Nutrición (englanninkielinen toim.) 64 (3): 162–173.
D-vitamiini ohjaa myös geenejä, jotka määräävät, tuleeko T-lymfosyytistä immuunijärjestelmän tappaja, auttaja vai muistisolu. D-vitamiinin puutos altistaa ihmiset autoimmuunisairauksille, kuten MS-tautille, diabetekselle, psoriaasille, suolistotulehduksille ja reumatautille. Lisäksi ihmiset, joilla oli alhaisin veren D-vitamiinitaso, ilmoittivat saavansa enemmän flunssaa ja tavallisia vilustumistapoja. D-vitamiinin puutos altistaa myös hiljaiselle tulehdukselle, joka on monien kroonisten sairauksien taustalla. Toisaalta alhainen veren D-vitamiinitaso voi johtua myös kroonisesta matala-asteisesta tulehduksesta .
D-VITAMIINI: SUOSITELTU SAANTI JA TODELLINEN TARVE
Esimerkiksi Suomessa virallinen vitamiinien päiväsaantisuositus D aikuisille (18–74-vuotiaat) on 10 mcg . Ylimääräistä D-vitamiinilisää ei tarvitse ottaa. Suositeltu D-vitamiinin päivittäinen saanti 2 viikon ikäisille vauvoille ja alle 2-vuotiaille lapsille on 10 mcg ja lisätarve on 10 mcg päivässä . Suositeltu D-vitamiinin päiväsaanti yli 2-vuotiaille lapsille on 7,5 mcg ja kokonaispäiväsaanti on 10 mcg.
Ihmisiä ohi 75 vuoden iän pitäisi kestää 20 mcg päivässä ympäri vuoden. Raskaana olevien ja imettävien naisten tulee ottaa 10 mikrogrammaa D-vitamiinilisää päivittäin ympäri vuoden. Keskimääräinen väestötason D-vitamiinilisän päivittäinen saanti on 18 mikrogrammaa .
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finriskin tuore tutkimus on määrittänyt suomalaisten optimaalisen D-vitamiinin saannin (Raulio jne. 2017). Vuonna 2012 seerumin 25(OH) D-vitamiinin keskiarvo niillä, jotka eivät käyttäneet D-vitamiinilisää, olivat lähes 60 nmol/l. D-vitamiinilisää käyttäneiden keskimääräiset seerumin 25(OH) D-vitamiinitasot olivat yli 70 nmol/l, vastaavasti. Riittävä D-vitamiinin saanti 80 nmol/l tarvitaan hyvän luuston terveyden varmistamiseksi.
Silti tutkijat päättelivät, että: "Työikäisten aikuisten ei tarvitse ottaa D-vitamiinilisää, jos he syövät kalaa vähintään kahdesti viikossa tai käyttävät säännöllisesti maitotuotteita tai D-vitamiinilla täydennettyjä rasvalevitteitä."
Laaja tutkimusasiantuntemus osoittaa, että erityisesti kroonisista sairauksista kärsivien ihmisten tulisi pitää D-vitamiinin saanti 125–150 . nmol/l. Harvardin kansanterveyskoulun ravitsemus- ja epidemiologian professori Edward Giovannucci toteaa, että seerumin D-vitamiinitasot ovat olleet ihmisen kehityksen historian aikana n. 125 nmol/l suurimman osan ajasta. Nykyään tällaisen D-vitamiinitason ylläpitäminen ilman D-vitamiinilisää olisi melko haastavaa.
PANIC-tutkimus (Physical Toiminta ja Ravitsemus sisään Lapset) selvitti suomalaisten lasten D-vitamiinin saantia ja analysoi heidän veriarvojaan . Tämän tutkimuksen tulokset julkaistiin vuonna 2016. Tutkimukset ovat osoittaneet, että 6–8-vuotiaiden lasten D-vitamiinin saanti on erittäin vähäistä . Keskimäärin se oli vain 5,9 mcg ( µg) päivässä. Vain 40,8 % lapsista otti D-vitamiinilisiä purkista . Yli 80 % lapsista ei saanut suositeltua D-vitamiiniannosta 10 mikrogrammaa vuorokaudessa, vaikka he joivat D-vitamiinilla väkevöityä maitoa. D-vitamiinilla täsmennetystä maidosta saatiin lähes puolet lasten päivittäisestä D-vitamiinin saannista . SD-25 joka viides lapsi oli alle 50 nmol/l. Heillä oli siis selvä D-vitamiinin puutos (kansainvälisesti suositeltu D-vitamiinin saanti on 75–150 nmol/l).
American Institute of Medicine (IOM) mukaan suositeltu D-vitamiinin (kalsifedioli) taso veressä on 50 nmol/l. Edelleen, IOM:n mukaan suurin osa pohjoisten alueiden väestöstä (97,5 %) ylläpitää tätä D-vitamiinitasoa varmistamalla D-vitamiinin päivittäisen saannin 15 mikrogrammaa .
Vuonna 2014 Lääkäriliitto Duodecim totesi, että:
"Kanadalaiset tilastotieteilijät ovat osoittaneet IOM-laskelman vääräksi. Kun IOM-tutkimusten tulokset analysoitiin uudelleen ja havaittua tilastovirhettä korjattiin , havaittiin, että 15 mikrogramman D-vitamiinin päivittäisellä saannilla väestön kalsifediolitaso ylittäisi varmasti tason 27 nmol/l. Kirjoittajat totesivat, että suosituksella liian alhaisesta päivittäisestä D-vitamiinin saannista on vakavia seurauksia kansanterveydelle ja kielteisiä terapeuttisia seurauksia, ja se olisi arvioitava uudelleen.
Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan Suomen alhainen D-vitamiinin saantisuositus voi perustua virheelliseen tilastoanalyysiin. Ravitsemusneuvosto on asiasta tietoinen. Suositeltua D-vitamiinin saantia ei kuitenkaan ole vielä korotettu. 20 Näin ollen on hyvin todennäköistä, että Suomessa suositeltu D-vitamiinin saanti ei ole ajan tasalla. 1960-luvulla suositeltu D-vitamiinin päivittäinen määrä oli 100 mcg.
D-VITAMIINITASON MITTAUS LABORATORIOSSA
D-vitamiinin taso veressä (SD-25 tai PD-25/kalsifedioli) voidaan mitata laboratoriossa. Testi voidaan tehdä missä tahansa kliinisessä laboratoriossa . Kalsifediolilla on kausivaihteluita auringonvalon määrästä riippuen, ellei D-vitamiinilisää oteta. Yksittäiset vaihtelut voivat olla suuria jopa samalla D-vitamiinin saannilla. Tämä johtuu D-vitamiinia sitovien proteiinien (DBP) geneettisistä vaihteluista . Geneettiset tutkimukset osoittavat, että DBP vaikuttaa ratkaisevasti yksilön seerumin D-vitamiinitasoihin.
SD-25:n puoliintumisaika on noin kolme viikkoa, kun taas biologisesti aktiivisen 1,25(OH)2D:n muodon puoliintumisaika on vain 4-6 tuntia. Kalsifediolin pitoisuus korreloi paremmin D-vitamiinin puutteen kliinisten oireiden ja löydösten kanssa ja heijastaa paremmin elimistön vitamiinia D-varastointi ja D-vitamiinin saanti kuin 1,25(OH)2D- vitamiinin eli kalsitriolin (S -D-1,25) pitoisuus .
SD-1,25:tä käytetään yleensä vain erikoistapauksissa, kun on tarpeen havaita D-vitamiinin 1α-hydroksylaasipuutos tai perinnölliset D-vitamiinin aineenvaihduntaan vaikuttavat sairaudet. Kalsitriolitaso voi nousta kroonisten infektioiden aikana. Jälkimmäinen saattaa tarkoittaa D-vitamiinireseptorin heikentynyttä toimintaa.
Suomen viitearvot (Mineraalitutkimuslaboratorio MILA Oy):
- Under 25 nmol/l: vakava puute
- Under 50 nmol/l: puute
- 50–75 nmol/l: yleisesti katsotaan riittäväksi
- 75–130 nmol/l: tavoitepitoisuus
- Yli 375 nmol/l: myrkyllinen pitoisuus
Birminghamin yliopiston vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen tulosten mukaan suositellut D-vitamiiniarvot sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn ovat seuraavat :
- Under 50 nmol/l: puute
- 50–74 nmol/l: riittämätön pitoisuus
- 75–99 nmol/l: riittävä pitoisuus
- 100–150 nmol/l: optimaalinen pitoisuus
- Yli 375 nmol/l: myrkyllinen pitoisuus
Riittävä A-vitamiinin saanti ja Ravinnosta peräisin oleva K suojaa D-vitamiinin yliannostuksen mahdollisilta myrkyllisiltä vaikutuksilta .
The Vitamiini D Seuran suosittelemat arvot ovat seuraavat:
- 0–100 nmol/l: puute
- 100-200 nmol/l: riittävä pitoisuus
- 200–250 nmol/l: korkea, mutta normaali pitoisuus
- Yli 375 nmol/l: myrkyllinen pitoisuus
Seuraavat tekijät lisäävät D-vitamiinin imeytymistä ja pitoisuutta:
- Parhaat D-vitamiinin lähteet ovat aurinko ja UV-säteily; Keskipäivän auringossa suositellaan oleskelemaan ihotyypistä riippuen noin 15-30 minuuttia päivittäin (HUOM: Monet aurinkosuojatuotteet estävät UV-säteilyä aiheuttamasta tehokasta D-vitamiinin tuotantoa ihossa)
- Riittävä A-vitamiinin saanti ja sen pitoisuus veressä
- Riittävä magnesiumin saanti ja sen pitoisuus veressä
- Se muuttaa D -vitamiinin aktiivista muotoa
- Se auttaa D-vitamiinin kuljettamisessa elimistössä
- Lisäravinteena probiootti Lactobacillus Reuteri 26
Seuraavat tekijät lisäävät D-vitamiinireseptorin toimintaa ja sen pitoisuutta :
- Fyysinen harjoitus (pois lukien aerobinen harjoitus)
- Välittäjäaine dopamiini
- Sappi ja sappihapot
- Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA)
- Kurkumiini
- Resveratroli
- E-vitamiini
- Estrogeeni, testosteroni ja fytoestrogeenit
Seuraavat tekijät estävät tai heikentävät D-vitamiinireseptorin (VDR) toimintaa (tarkoittaa vähemmän aktiivista D-vitamiinia ja vähemmän edullisia soluvaikutuksia kehossa):
- Kofeiini
- Vähentää VDR-tuotantoa
- Kortisoli ja glukokortikoidit
- Sienilääke Ketokonatsoli
- Lukuisia erilaisia kroonisia infektioita :
- Helicobacter pylori, Pseudomonas aeruginosa, Borrelia, tuberkuloosi, klamydia (sukupuolitauti), mononukleoosi (Epstein-Barr-virus), HIV, CMV, hepatiitti C, Shigella ja jotkut systeemiset sieni-infektiot
PARHAAT D-VITAMIINIA SISÄLTÄVÄT RUOKAAT
(Lähde: Suomen kansallinen elintarvikkeiden koostumustietokanta)
- Turskanmaksaöljy (1 tl 5-10 ml sisältää 10-20 mcg vitamiinia D3)
- Ankerias ja euroopan jokinahkiainen (25,6 mcg / 100 g)
- Tavallinen siika (22.1 mcg /100 g)
- Sillipurkki (20.5 mcg /100 g)
- Suppilo kantarelli (18.9 mcg /100 g)
- silakka (17.9 mcg /100 g)
- Euroopan ahven (16.8 mcg /100 g)
- Lohi (12,5 mcg / 100 g)
- Munankeltuainen (7.2 mcg /100 g)
- Luomu kananmuna (2.9 mcg /100 g)
- Erilaisia D-vitamiinilla vahvistettuja valmiita levitteitä ( n. 10 mcg /100 g)
D-VITAMIINILISÄRAJAT
Valitse saatavilla olevasta tuotevalikoimasta tarpeisiisi sopiva. D-vitamiinin oikean saannin voit varmistaa myös ottamalla kerran viikossa hieman isomman annoksen, joka vastaa suurta, sykkivää auringonvaloannosta. Jos D-vitamiinitasot ovat kuitenkin kroonisesti alhaiset, tulee D-vitamiinilisää ottaa päivittäin, kunnes D-vitamiinitasot ovat tavoitealueella.
HUOM: Olisi viisasta mitata veren D-vitamiinitaso (kalsifedioli) ennen D-vitamiinilisän ottamista. Myös D-vitamiinin yliannostus on mahdollista. Tämä johtuu suurelta osin yksilöllisistä geneettisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat D-vitamiinin imeytymiseen ja tehokkuuteen. Jos aloitit ravintolisän käytön, mittaa veresi D-vitamiinitaso uudelleen noin 3 kuukauden kuluttua. Näin voit arvioida D-vitamiinipitoisuuden nousua lisäravinteen ohella. Käytännössä monet ihmiset tarvitsevat varmasti suurempia annoksia D-vitamiinia kuin virallisesti suositellaan. Jos veren D-vitamiinitaso on alhainen tai ei ole tavoitealueella (yleensä sen pitäisi olla pienempi kuin 70 nmol/l), D-vitamiinia tulee saada 50–100 mcg päivässä. Annos on sovitettava yksilöllisesti verikoetulosten perusteella. Tarvittaessa voit myös saada ammattitaitoista lääkärin konsultaatiota .
Jos D-vitamiinitaso on liian alhainen (alle 50 nmol/l), säännöllistä auringolle altistumista suositellaan (muista ottaa huomioon ihotyyppisi, jotta et polta itseäsi!). Lisäksi kalanmaksaöljyä ja sopivaa D-vitamiinilisää tulee käyttää asianmukaisina annoksina.
///