Tämä on ote tulevasta massiivisesta jatko-osastamme biohakkerin Käsikirjasta nimeltä Resilientti olento. Voit ennakkotilata sen täältä!
Adaptogeenit eli adaptogeeniset yhdisteet (johdettu venäjän kielen sanasta adaptatsija) viittaa termiin, jonka neuvostoliittolainen lääkäri ja tutkija Nikolai Lazarev määritteli ensimmäisen kerran vuonna 1947. Näillä termeillä viitataan yrtteihin, lääkkeisiin tai muihin yhdisteisiin, jotka lisäävät kykyä sopeutua biologisiin, fyysisiin, stressitekijöihin ja edistävät samalla kehon normaalia tasapainoista toimintaa.
Myöhemmin 2000-luvulla määritelmä päivitettiin vielä kattavammaksi:
Adaptogeeni on aine, joka lisää elimistön kykyä sopeutua sisäiseen ja ulkoiseen stressiin vahvistamalla immuunijärjestelmän, hermoston ja hormonitoimintaa.
Johdanto
Adaptogeenit parantavat vastustuskykyä stressiä, sairauksia ja ympäristöstressitekijöitä vastaan sekä normalisoivat ja tehostavat aineenvaihdunnan toimintaa.. Ne ovat biologisen vasteen säätelijöitä, jotka tukevat kehon tasapainoa tai homeostaasia. Adaptogeenien vaikutuksia on tutkittu Neuvostoliitossa ja Venäjällä 1950-luvulta lähtien. Länsimaissa tutkimus yleistyi vasta 2000-luvulla. Julkaistujen tutkimusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti kahden viime vuosikymmenen aikana.
Kuva: Adaptogeenit vs. stimulantit.
Lähde: Panossian, A. & Wikman, G. & Wagner, H. (1999). Kasvien adaptogeenit III. Aikaisempia ja uudempia näkökohtia ja käsityksiä niiden vaikutustavasta. Phytomedicine 6 (4): 287–300.
Adaptogeenien fysiologiset vaikutukset
Termi adaptogeeni on yleensä epävirallinen ja ristiriitainen, eikä se istu monipuolisen määritelmänsä mukaan lääkkeiden vaikutusmekanismeja kuvaavaan lääketieteelliseen konsensukseen perustuvaan reseptoriteoriaan. Allostaasi tarkoittaa stressihomeostaasiaa eli stressin stressin säätelyä elimistön adaptiivisten stressinhallintajärjestelmien avulla.
Fysiologisella tasolla adaptogeenit tukevat kehon homeostaasia ja tasapainottavat hermoston ja hormonitoimintaa HPA-akselin kautta. Kohdistettuihin aineisiin kuuluvat stressiin liittyvät välittäjäaineet kuten kortisoli, neuropeptidi Y ja typpioksidi (NO), sekä G-proteiiniin kytketyt reseptorit solutasolla (kuten cAMP, joka välittää adrenaliinin vaikutuksia soluissa), stressin aktivoima proteiinikinaasi JNK (MAPK-9), lämpösokkitekijä 1 (HSF-1), stressiproteiinit (mukaan lukien Hsp72) ja FoxO/DAF-16-transkriptiotekijä.
Top 5 Adaptogeeniset yrtit
Tässä ovat top 5 adaptogeenistä yrttiä, jotka voivat hyödyttää suunnattomasti stressinsietokykyäsi ja lisätä yleistä vastustuskykyäsi. Muut yli 5 adaptogeenistä yrttiä käsitellään yksityiskohtaisemmin seuraavassa asiakirjassa Resilientti oleminen -kirjassa.
1. Ruusunmarja (Rhodiola rosea).
Ruusujuuri on yksi maailman vanhimmista ruohokasveista. Se kuuluu sedum-sukuun ja kasvaa erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla. Ruusujuurta on käytetty pitkään haastavissa olosuhteissa, kuten Tiibetin vuoristossa, Siperian autiomaassa ja kylmässä Skandinaviassa. Viikinkien on kerrottu käyttäneen ruusujuurta fyysisen voiman ja kestävyyden parantamiseen.
Ruusujuurta on perinteisesti käytetty muun muassa sairauksien ehkäisyyn kylmänä ja kosteana talvena Siperiassa ja verenkierron parantamiseen ja energian lisäämiseen Tiibetissä. Noin 2000 vuotta sitten kuuluisa kreikkalainen lääkäri Dioskorides (n. 40-90) mainitsi ruusujuuren (Rodia Riza) kirjassaan De Materia Medica. Ruusujuuri löytyi myös Ruotsin farmakopeasta jo vuonna 1755. Ruusujuurta kutsutaan myös arktiseksi juureksi.
Ruusujuuren stressiä lievittävät ominaisuudet perustuvat muun muassa rosaviiniin ja salidrosidiin. Ruusujuuresta on kuitenkin eristetty lähes 140 vaikuttavaa ainetta. Kudos- ja soluviljelytutkimusten perusteella niillä arvioidaan olevan monenlaisia vaikutuksia. Näitä ovat muun muassa neuroprotektio ja kardiosuojaus, väsymyksen ja uupumuksen vähentäminen, ahdistuksen ja masennuksen lievittäminen, kognitiivisia ominaisuuksia tukevat ominaisuudet ja keskushermostoa stimuloivat vaikutukset.
Roseroot-salidrosidi voi suojata hermosoluja vaurioilta ja erityisesti niin sanotulta eksitotoksisuudelta - tila, jossa hermosolut aktivoituvat liikaa esimerkiksi liiallisen glutamaatin vaikutuksesta.. Tutkimukset Nematodes ja kärpäset ovat osoittaneet, että ruusujuuri pidentää ainakin näiden organismien elinikää.
Lähde: Brown, R. & Gerbarg, P. & Ramazanov, Z. (2002). Rhodiola rosea: A Phytomedicinal Overview. HerbalGram 56: 40–52.
Ruusujuuren bioaktiivisimmat ainesosat ovat p-tyrosoli ja sen glykosidi salidrosidi. Lisäksi rosaviinilla uskotaan olevan fysiologisia vaikutuksia. Ihmisillä tehdyt tutkimukset SHR-5-uutteella (vakioitu 4:1 alkoholiuute ruusujuuresta) ovat osoittaneet suotuisia vaikutuksia mm. seuraaviin tekijöihin, stressinhallintaan intensiivisen opiskelun yhteydessä, stressinhallintaan ja väsymykseen tietotyössä, ja kognitiivinen suorituskyky yövuoron aikana.
Roserootilla on lukuisia fysiologisia vaikutusmekanismeja kehossa. Nämä on esitetty tarkemmin yllä olevassa kaaviossa. Tärkeimmät vaikutusmekanismit liittyvät aivojen välittäjäainetasapainon säätelyyn, lihassolujen energiantuotantoon, stressihormonien eritykseen ja oksidatiivisen stressin ehkäisyyn. Perustuu ihmistutkimuksiin, roseroot on turvallinen käyttää ja kliinisesti merkittäviä haittavaikutuksia ei ole raportoitu.
2. Ashwagandha (WIthania somnifera)
Ashwagandhaa on käytetty ayurveda-lääketieteessä useita tuhansia vuosia, erityisesti Tiibetissä. Nimi ashwagandha tarkoittaa "hevosen hajua", mikä viittaa juuren tuoreeseen, hevosta muistuttavaan hajuun. Tarinan mukaan ashwagandhaa käyttämällä voidaan saavuttaa hevosen voimaa ja miehekkyyttä.
Ashwagandha luokitellaan Ayurveda-ohjelmassa yleisesti ottaen Rasayana yrtiksi, joka vahvistaa ja nuorentaa. Ashwagandha tunnetaan myös nimellä "intialainen ginseng", mikä selittyy juuren runsaalla viljelyllä Intiassa. Ashwagandhaa käytetään kuivattuna yrttinä (juuret ja lehdet), nesteuutteena ja standardoituna uutteena.
Ashwagandhan tärkeimmät biokemiallisesti aktiiviset ainesosat ovat niin sanottuja steroidilaktoneja, kuten withaferiini A, withanoni, withanosidi IV ja withanolidi A.. Ashwagandhasta on saatavilla kolme standardoitua uutta valmistetta: laajavaikutteinen KSM-66, rauhoittavampi Sensoril ja erittäin voimakas mikrokapseloitu Shoden.
Ashwagandhasta on julkaistu lukuisia kliinisesti merkityksellisiä tutkimuksia, jotka perustuvat ihmiskokeisiin. Hyödyllisiä terveysvaikutuksia on havaittu seuraavissa tutkimuksissa ahdistuneisuuden ehkäisy, stressitason alentaminen, ja stressin hoito stressiin liittyvä masennus. Ashwagandhan on myös todettu merkittävästi vaikuttavan vähentää kortisolitasoja.
Hiirikokeiden perusteella se voi ehkäistä stressin aiheuttamaa immuunijärjestelmän heikkenemistä. Ashwagandha voi merkittävästi parantaa fyysistä suorituskykyä (voimaa, hapenottokykyä ja palautumista) ja lisäävät hieman testosteronitasoja ja auttaa nostamaan seksuaalista suorituskykyä miehillä (erityisesti shoden ashwagandha).
Ashwagandha voi myös lisätä naisten seksuaalista halua ja miesten hedelmällisyys. Hiirillä tehtyjen kokeiden perusteella ashwagandha voi myös hauttaa unettomuuteen ja saattaa nopeuttaa nukahtamista.. Mekanismi, joka tukee nukahtamista ja unta yleensä, selittyy seuraavasti rauhoittava vaikutus GABA-reseptorien kautta. Hiirillä tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että ashwagandhan voi olla yhtä tehokas pakko-oireisen häiriön (OCD) hoidossa kuin SSRI-lääke fluoksetiini.
Ashwagandhan käyttö luokitellaan yleisesti turvalliseksi, eikä haittavaikutuksia ole raportoitu. Suoliston ärsytystä voi esiintyä suuremmilla kerta-annoksilla. Ashwagandhan käyttöä ei suositella yhdessä MAO-estäjien kanssa.
3. Reishi (Ganoderma lucidum)
Reishiä on käytetty vuosituhansien ajan yskän ja astman lievittäjänä, mielen rauhoittavana aineena sekä huimauksen, unettomuuden ja ahdistuksen lievittäjänä erityisesti kiinalaisessa lääketieteessä. Reishin lääkehistoria ulottuu noin 2 500 vuotta taaksepäin, jolloin sitä käytettiin lähinnä kuninkaallisissa ja varakkaissa piireissä. Legendan mukaan Kiinan ensimmäinen keisari lähetti tutkimusmatkailijoita etsimään elämän eliksiiriä itäisiltä saarilta (nykyisen Japanin alueelta). Vuosia myöhemmin palanneet tutkimusmatkailijat toivat mukanaan reishin.
Reishin sanotaan ylläpitävän elämää, lisäävän elinajanodotetta, edistävän terveyttä ja tasapainottavan kehon toimintoja ilman sivuvaikutuksia. Sen uskotaan lisäävän ns. shen, joka kiinalaisessa lääketieteessä on henkisyyden kanava - sydämen ja mielen välinen yhteys.
Reishiä kasvaa luonnossa kuutta eri tyyppiä, joilla uskotaan olevan erilaisia vaikutuksia. Punainen Reishi eli Ganoderma lucidum on näistä tutkituin, ja sillä on voimakkaimmat lääkinnälliset vaikutukset. Reishi tunnetaan myös nimellä Lingzhi, "10 000-vuotias sieni", "kuolemattomuuden sieni" ja "elämän eliksiiri". Erittäin kauniin näköinen reishi on luonnossa villiintynyt, suhteellisen harvinainen näky. Tästä syystä sitä kasvatetaan nykyään käyttämällä orgaanista tummaa riisiä tai tukkeja kasvualustana.
Kuva: Suomessa kasvava villi reishi.
Lähde: eskonkuvat.kuvat.fi
Suomessa reishi kasvaa rehevissä rantametsissä ja leppäsoilla. Isäntäpuut ovat lehtipuuvaltaisia lehtikuusikoita tai lahopuita, joskus myös lahoavia koivuja tai kuusia. Reishiä tavataan kaikkialla maailmassa: Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa sekä tropiikissa ja Keski-Euroopassa.
Reishiä pidetään yleisesti adaptogeenisten yrttien kuninkaana. Ainakin steroleja (ergosteroli, kumariini, mannitoli), polysakkarideja (ganoderaanit B ja C, beeta 1,3-D-glukopyranoosi, beetaglukaanit), yli 100 tunnettua triterpenoidia (Ganoderma-hapot), germanium ja useita vitamiineja tunnetaan reishin aktiivisina ainesosina. Triterpenoidit saadaan talteen erityisesti alkoholiuutteella. Vastaavasti polysakkaridit uutetaan hyvin vedellä. Nykyään on saatavilla kaksoisuutteita (vesi ja alkoholi), jotka sisältävät suurimman osan reishin bioaktiivisista aineista.
Reishin ainesosat vaikuttavat soluihin, jotka säätelevät immuunijärjestelmää. Reishi voi joko stimuloida tai hiljentää immuunijärjestelmää - se tasapainottaa ja opettaa soluja sopeutumaan ympäristön aiheuttamiin vasteisiin. Näiden ominaisuuksien vuoksi, Reishi toimii immunomodulaattorina.
Rotilla tehtyjen tutkimusten perusteella reishi auttaa vähentämään liiallista stressiä rentouttamalla ja helpottaa nukahtamista ja lisäämällä unen määrää. Lisäksi sen on osoitettu suojaavia vaikutuksia erilaisia myrkkyjä vastaan (hiirillä tehdyt tutkimukset). Reishin on myös todettu lievittävän merkittävästi väsymystä väsymysoireyhtymässä tai neurasteniassa..
Reishiä ei yleensä suositella henkilöille, joilla on autoimmuunisairauksia, koska se saattaa stimuloida immuunijärjestelmää. Reishi voi myös estää immuunijärjestelmään vaikuttavien lääkkeiden vaikutusta esimerkiksi syövän hoidossa. Jos harkitset reishin käyttöä näissä tiloissa, on suositeltavaa, että keskustelet asiasta ensin lääkärisi kanssa.
4. Ginseng (Panax ginseng)
Panax ginseng eli ginseng on yksi tunnetuimmista ja käytetyimmistä yrteistä kaikkialla maailmassa. Ginsengin historiallinen alkuperä ulottuu Itä-Aasiaan, erityisesti Koreaan. Siksi ginsengiä kutsutaan usein myös aasialaiseksi ginsengiksi tai korealaiseksi punaiseksi ginsengiksi. Korealainen punainen ginseng on höyrytettyä ja sitten kuivattua panax ginsengiä. Nämä eroavat toisistaan ginsenosidien lukumäärän ja lajin suhteen.
Etymologisesti, nimi ginseng on johdettu kiinalaisista sanoista gin, joka tarkoittaa ihmistä, ja sen joka tarkoittaa hapanta. Ginseng muistuttaa todellakin ihmisen muotoa ja maistuu happamalta. Sana panax on vastaavasti peräisin kreikan kielestä - panakés tai pan tarkoittaa kaikkea ja akos paranemista.
Ginseng-kasvin juuriosaa käytetään, kun kasvi on kasvanut 5-12 vuoden ikäiseksi. Mitä vanhempi kasvi on, sitä enemmän se keskittyy erilaisiin biokemiallisesti aktiivisiin ainesosiin juuriinsa. Ginsengissä on yli 100 erilaista ainesosaa - bioaktiivisimpia ovat erilaiset ginsenosidit., kuten Rg3, joka on korealaisen ginsengin tärkein ginsenosidi.
Standardoitu ginseng-uute sisältää 2-3 % ginsenosideja. Panax ginsengin tyypillinen annos on 200-400 mg päivässä. Korealaisen punaisen ginsengin annostusohjeet osoitteeseen libidon ja sukupuolielinten verenkierron parantamiseksi on 1000 mg kolme kertaa päivässä. Lääketieteelliseen käyttöön tarkoitettu patentoitu G115 Panax ginseng sisältää 4 % ginsenosideja. Samoin toinen patentoitu ginseng-uute, NAGE, sisältää 10 % ginsenosideja.
Panax ginseng on ylivoimaisesti eniten tutkittu adaptogeeninen yrtti. Ginsengin terveysvaikutukset ovat varsin laajat ja perustuvat ihmistutkimuksiin. Ginsengin on osoitettu auttavan merkittävästi verensokerin hallinnassa (myös tyypin 2 diabeetikoilla), parantaa kognitiivisia toimintoja, auttaa erektiohäiriöiden hoidossa (ks. edellä), lisätä yleistä hyvinvointia, ja auttaa väsymykseen. Korean punainen ginseng voi myös auttaa alentamaan verenpainetta tilapäisesti korkealla verenpaineella ja verenpainetaudilla.
Rotilla tehtyjen tutkimusten perusteella ginsengillä on myös stressiä lievittäviä vaikutuksia. Se vaikuttaa muun muassa katekoliamiinien biosynteesiin, ja siitä voi olla hyötyä, kun käyttää säännöllisesti kroonisen stressin hoidossa. Ginseng on yleensä turvallinen käyttää tavanomaisilla terapeuttisilla annoksilla. Joillakin ihmisillä ginseng voi aiheuttaa hypoglykemiaa (alhainen verensokeri).
Tutustu hämmästyttävään Lontoon adaptogeeniseen Mojo-kahviin, jossa on cordycepsia ja ginsengiä!
5. Cordyceps tai Toukkasieni (Ophiocordyceps sinensis).
Cordyceps on loisina elävien sienten suku, johon kuuluu noin 400 eri lajiketta. Tunnetuin niistä on Cordyceps sinensis, jonka nimi korjattiin muutama vuosi sitten DNA-analyysin tuloksena muotoon Ophiocordyceps sinensis. Tiibetiläisessä ja kiinalaisessa lääketieteessä Cordyceps on yksi arvostetuimmista yrteistä ja sitä on käytetty erityisesti tukemaan munuaisten ja keuhkojen toimintaa ja palauttamaan yleistä elinvoimaa.
Luonnossa kasvava Cordyceps on yksi maailman kalleimmista yrteistä, ja sen kilohinta voi olla jopa 30 000 euroa. Sieni on käynyt vuosi vuodelta harvinaisemmaksi sen liiallisen keräämisen seurauksena. Lähes kaikki maailmanlaajuisesti myytävät Cordycepsit ovat viljeltyjä. Esimerkiksi Suomessa on ainakin 10 eri Cordyceps-lajiketta, kuten Cordyceps ophioglossoides loisia mukulasienillä kasvava Cordyceps ophioglossoides. Cordyceps militaris puolestaan loisii perhosen toukissa ja perhosissa. Näitä Cordyceps-lajikkeita on myös tutkittu suhteellisen laajasti niiden lääkinnällisten ominaisuuksien valossa.
Cordycepsin tärkeimmät vaikuttavat aineet ovat kordycepiini (adenosiinijohdannainen), ergosteroli, kordymiini (antifungaalinen peptidi) ja erilaiset bioaktiiviset polysakkaridit. Cordycepsistä on julkaistu suhteellisen vähän tutkimuksia ihmisillä. Yhden lumekontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen mukaan, Cordyceps sinensis (Cs-4-lajike) lisää merkittävästi hapenottokykyä ja maitohapon sietokykyä 50-75-vuotiailla henkilöillä.. Cordyceps nuorten kestävyysurheilijoiden kohdalla ei ole osoitettu parantavan kestävyyttä..
Perustuu rotilla tehtyihin kokeisiin, Cordyceps lisää luurankolihaksen aineenvaihduntaa, verisuonten uudelleenmuodostusta (angiogeneesi), parantaa glukoosin ja laktaatin ottoa ja toimii antioksidanttina.. Lisäksi, rottatutkimukset ovat osoittaneet, että cordycepsin käyttö hidastaa väsymystä uuvuttavissa tilanteissa ja lisää stressinsietokykyä, ja stimuloi testosteronin synteesiä kiveksissä.. Cordycepsin on myös todettu hidastavan hiirten ikääntymistä.
Cordycepsia pidetään yleisesti ottaen turvallisena käyttää, eikä sivuvaikutuksia ole raportoitu.
///